Marraskuun alku on ollut kaikkea muuta kuin synkkä. Monena iltana on saatu nauttia kirkkaista taivaista ja linnunradan muodoista, ja kaamoksen etiäisenä on maailma jo lähes päivittäin pukeutunut upeisiin pastellisävyihin: sineen, purppuraan ja oranssiin.
Riekot ovat jo valkoisia ja oravat harmaita. Lunta on ehkä kolmisenkymmentä senttiä, ja joen jää kestää jo kelkkailla (näemmä).
Tässä muutama kuvapoiminta marraskuulta.


Ystäväni Marinella Levitunturilla.

Sininen hetki jäällä. Sumu peittää välillä joen niin, ettei vastarantaa näy.

Joulukuussa edessä on kaksi retkeä kotikonnuille. Tuntuu hurjalta toivoa, että siellä olisi maa sula, mutta sitä kuitenkin toivon. Olisi ihanaa nähdä vihreää sammalikkoa ja kuulla purojen vapaina juoksevia vesiä.