Marjamaraton: kuka on kukin Lapin marjoista?

Olen monesti huomannut, että Lapin marjakirjo herättää meissä eteläläisissä hieman hämmennystä, joten halusin osaltani tuoda asiaan selkeyttä. Nämä seuraavat ovat sellaisia marjoja, joista melkeinpä jokaista voi aika helpostikin löytää yhden kävelyn aikana. Hillan aika toki on ennen muita ja kestää vain hetken, muita on tarjolla myöhempään syksyyn.

Hilla (eli lakka eli suomuurain)

Hillamarjaa ei voi sekoittaa ainakaan Suomen luonnossa varmaan mihinkään. Maku on makea, melko mieto mutta silti hapan, jotenkin niin erilainen, että sitä ei voi oikein mihinkään verrata. Siemenet napsahtelevat kun niitä puree. Minusta hilla on parhaimmillaan smoothiessa.

Hilloja on kuitenkin ainakin kahta eri sorttia: tavallista hillaa, joka on kypsänä oranssia ja joka kasvaa suolla, sekä korpihillaa, joka on kypsänäkin punaposkista ja kasvaa metsässä. En tiedä, ovatko nämä oikeasti eri lajeja vai kasvavatko vain erilaisiksi kun kasvuolosuhteet ovat erit. 

Hillan lehdet tulevat usein tosi hienoon oranssiin ja viininpunaiseen ruskaan.

Juolukka ja mustikka

Juolukka kasvaa yleensä mustikkaa selvästi korkeammaksi ja on selvästi myös puuvartinen. Maku muistuttaa mustikkaa, mutta on mielestäni jotenkin ”käyneempi,” ei kovin raikas. Mustikoiden tai hillojen kanssa sekoitettuna juolukka menee hyvin.

Ruska-ajan loppupuolella ravistettaessa juolukan lehdet karisevat herkästi, toisin kuin mustikan. Sormin kokeiltaessa juolukan lehdet ovat hieman mustikan lehtiä kovempia, ja niissä on pyöreämpi kärki. Mustikan marjat ovat usein sievempiä kuin muhkumaiset juolukat.

Molempiin voi parhaimmillaan tulla aivan upeat ruskan värit ja molemmat ovat yleensä myös aika aikaisessa pukeutumassa ruskaan. Tunturissa mustikka saattaa olla ensimmäinen punainen väriläiskä jo elokuussa. 

Riekonmarja ja variksenmarja

Mustia marjoja Lapin luonnossa ovat riekonmarja ja variksenmarja. Poimittuina ne saattavat näyttää lähes identtisiltä, mutta muuta yhteistä niillä ei ole.

Variksenmarja on kiiltävä ja napakka. Sitä voi haroa kouriinsa vauhdikkaastikin, se ei mössöönny, ja se irtoaa varresta helposti. Marja on miedon makea, kuori hieman karvas. Ei kovin maukas tapaus kaiken kaikkiaan. Variksenmarjan hedelmäliha on rapeaa, valkoista ja niin mehukasta, että niiden popsiminen auttaa jopa janoon. Marjan pörröiset varret on helppo tunnistaa, ks. kuva alla. Kasvi pysyy vihreänä vuoden ympäri.

Variksenmarja

Riekonmarja taas kasvaa punaisina mattoina tuntureilla, ja kasvi on suuri tekijä maaruskan loistossa kun ruska-aika on kerennyt hieman jo pidemmälle. Mustat marjat kasvavat lehtien alla, ja niitä on vaikea tai jopa mahdoton löytää ilman, että haroo sormilla lehtiä varovasti pois edestä.

Riekonmarja on makeahko hilloisa pallo, jonka maussa on omasta mielestäni selvästi maapähkinän vivahdetta. Siemen marjan keskellä on tosi kova.

Ruohokanukka ja puolukka

Puolukan tuntee jokainen, mutta ruohokanukan vain harva. Itsekin sain oikein kunnolla perehtyä asiaan, ennen kuin minulle selvisi, mikä on tämä upeisiin ruskan väreihin verhoutuva kasvi, jonka suuret marjat ovat suorastaan hälyttävän punaisia.

En ollut koskaan ennen ruohokanukasta kuullutkaan. Eikä ole muuten moni muukaan, joille olen tästä kasvista kertonut. Sittemmin olen kyllä oppinut, että tätä kasvaa etelässäkin paikoin ainakin saaristossa.

Vaikka väri on räikeä, voi ruohokanukan marjaa syödä. Miltään se ei tosin maistu. Marjan sisus on valkoinen ja säikeisen jauhomainen, ei mikään kulinaristinen elämys millään muotoa. Itse en käyttäisi sitä mihinkään, yksi maistamiskerta riitti.

Ruohokanukka kukkii kesällä näyttävinä kukkamattoina. Valkoisen kukan keskiö on musta. Ruohokanukka on kukka- ja marjavaiheessaan niin eri näköinen, että sitä ei helposti tule yhdistäneeksi samaksi kasviksi.

Puolukan varsi on täysin erilainen kuin ruohokanukalla, ja myös marjat ovat aika eri näköiset vaikka punaisia ovatkin. Puolukan marja on tummemman punainen, pienempi ja pyöreämpi kuin ruohokanukalla.

Puolukka

Karpalo

Karpalo kasvaa matalana suolla ja kukkii tosi kauniisti. Marjat kypsyvät vasta ennen talvea. Kypsästä karpalosta minulla ei taida kuvaa ollakaan, mutta marja on tummanpunainen ja puolukkaa isompi. Kasvin varsi on tunnistettava, sen ansiosta sitä ei voi sekoittaa puolukkaan tai ruohokanukkaan.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: