Olin joskus kuullut kutkuttavia tarinoita Lapin äijän keitosta, jonka maku ja kermaisuus kuulemma vievät kielen mennessään ja jonka lämpö lämmittää ihanasti viilenevinä syysiltoina ja pakkasen paukuttamina talvi-iltoina.
Sittemmin löysin itselleni oman Lapin äijän, joka vielä kaiken lisäksi on hyvä kokki, joten jokin aika sitten pyysin häntä valmistamaan minulle Lapin äijän keittoa.
Keitto osoittautui vielä monta kertaa herkullisemmaksi, maukkaammaksi ja kermaisemmaksi kuin mitä olin osannut edes kuvitella! Yleensä olen sitä mieltä, että keitoista ei lähde nälkä, mutta tämän kanssa kyllä takuulla lähtee.
Tälle keitolle, jota joskus näkee kutsuttavan myös Lapin ukon tai Lapinukon keitoksi, on monta varioivaa reseptiä. Keitto onkin simppeli valmistaa, ja siksi sitä on helppo muunnella jokaisen oman maun mukaan.
Tässä oman Lapin äijäni versio:
Ainekset:
- Käristyslihaa (poroa, riistaa tai saksanhirveä)
- perunaa kuorittuna ja pilkottuna
- porkkanaa kuorittuna ja pilkottuna
- sipulia kuorittuna ja pilkottuna
- lihaliemikuutio
- pippurikermaa tai maustamatonta kermaa
- savuporo- tai viherpippuri-Koskenlaskijaa
- rakuunaa
Ohjeet:
- Pakastepussista otettua käristyslihaa paistellaan suurella pannulla niin, että se ottaa väriä. Kun väriä on pinnassa, kaadetaan mukaan kunnolla vettä ja jatketaan kypsyttämistä aika pitkään, kunnes vesi on kutakuinkin keitetty kasaan ja liha on mureaa. Tarvittaessa vettä lisätään niin kauan että liha ehtii mureaksi.
- Samaan aikaan kun liha vielä kypsyy pannulla, keitetään paloitellut kasvikset kypsiksi vesikattilassa, jossa on myös lihaliemikuutio. Itse tykkään jättää kasvispalat aika krouvin kokoisiksi, en tykkää syödä mitään kasvissilppua.
- Lihat kaadetaan kattilaan kasvisten ja liemen joukkoon.
- Kattilaan sulatellaan lopuksi mukaan Koskenlaskija (oma suosikkini on savuporo) ja kaadetaan mukaan myös kerma (oma suosikkini on pippuri).
- Lopuksi lisätään vielä rakuunaa ja tarkistetaan maku. Jos tarvetta, lisätään suolaa ja/tai pippuria, riippuen hiukan siitä, millaisia koskenlaskijoita ja kermoja on käytetty.
Rasvainen Lapin äijän keitto jytkähtää jäähtyessään ja varsinkin jääkaapissa melkeinpä klimppiseksi, mutta uudelleen lämmitettäessä notkistuu tietenkin jälleen ja on aivan superherkullista niin tuoreeltaan kuin seuraavanakin päivänä. Itse nautin keittoa usein iltapalaksi Muumi-mukista.
Saari avaruudessa 