Puljutunturin kulmilla on tullut vuoden aikana paljon liikuttua. Varmaan siksi, että paikka on niin syrjäinen, ettei siellä koskaan tule ketään vastaan. Silti Puljutunturi on myös helposti saavutettavissa, ja siellä on laavu.
Vanhempani tulivat Lappiin ruskaretkelle ja tänään teimme heidän kanssaan ekan reissun Puljulle.
Maantieltä on laavulle noin 1,7 kilometriä matkaa. Nousu on loivaa ja maisemat avartuvat tosi nopeasti hienoiksi.
Maaruska Puljulla oli viime vuonna jotain aivan käsittämätöntä. Kirjoitin silloisesta reissustamme jutun myös Retkipaikkaan. Silloin kuljimme mieheni sekä ystäväni Essin kanssa tunturin laelle eri polkua kuin millä nyt tällä kertaa astelimme.
Tänä vuonna maaruska on selvästi laimeampi, mutta kauniita maisemia riitti silti ihailtavaksi.
Kapusimme rinnettä ylös, minkä jälkeen polku ja maasto laskevat pienen järven rantaan. Siellä laavu on.
Laavu ei siis ole varsinaisesti Puljutunturin huipulla, mutta varsin kauniilla paikalla järven rannassa.
Maistelimme retkellämme ruohokanukan ja riekonmarjan lisäksi tietenkin puolukkaa, mustikkaa ja juolukkaa. Ruohokanukka ei maistu miltään, mutta esimerkiksi riekonmarja on ihan suhteellisen hyvää. Se maistuu omasta mielestäni melko selkeästi maapähkinältä. Se on sellainen hillopallo.
Reissun kohokohta oli tietenkin makkaranpaisto. Meillä oli omat puut mukana, ja varsinkin miehillä oli jo kova nälkä kun pääsimme ruuan kimppuun.
Puljutunturin laavun edessä on nuotiopaikka, ja laavun takana järven rannassa on vielä penkkikehä ja sen keskellä nuotiopaikka.
Retken loppupuolella alkoi aurinkokin hetkeksi antaa valoaan, mutta meni pian taas pilveen. Eipä tuo haitannut. Kotimatkalla pulahdin Syväjärven laiturilta vielä uimassakin, vesi oli aika raikasta jo.
Saari avaruudessa 