Aurinko laski

Niinhän siinä sitten kävi, että kun olisi ollut mahdollisuus kuvata valoisalla, niin inspiraatio oli tipotiessään. Ajoituskin meni pieleen. En ollut ottanut huomioon, että koska aurinko ei nouse korkealle, on lenkkipolku täysin varjossa juuri ennen auringonlaskua. Ja kun ehdin rannalle, oli aurinko jo laskenut.

No, kerrankos sitä. Hiukan ehdin aurinkoa kuitenkin nähdä.

Tavallaan ajoitus oli mitä mainioin: lenkkipolun puolimatkassa sain nauttia kolmen komean hirven seurasta hetkein aikaa, ennen kuin ne päättivät jättää minut yksikseni ja ravasivat metsään. Kuvaa en ehtinyt saada, mutta ai että kuinka komeita ne olivat.

Pakko myöntää, että niin kiva kuin tuo ulkoilureitti onkin, ei se todellakaan ole kovin valokuvauksellinen. Ympärillä on pelkkää pusikkoa, vain parista paikkaa maisema aukeaa kauemmas tuntureille. Aitaa ja varsinkin sähkölinjoja on kaikkialla. Lenkkeilyyn täydellinen reitti, valokuvaamaan lähden mieluusti jonnekin muualle.

Tavanomaisen lenkin jälkeen laskeuduin vielä isolta tieltä uimarannalle. Päkiät ja pohkeet ovat hellinä lumessa tarpomisesta. Kuomat eivät ehkä pitkillä lenkeillä ole kaikkein jalkaystävällisimmät kengät.

Rannalle päästyäni totesin, että meni jo. Aurinko oli painunut tunturin taa ainakin puoli tuntia sitten. Onneksi jäljellä oli kaunis iltarusko, josta sain nauttia koko kotimatkan.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: