Tutkimusretkillä

Maanantaiaamu. Iltavuoro. Sataa vettä.

Koira nukkuu vielä. Mulla on tee hautumassa. Täytyy tänään hakea lisää teetä. Ja koiralle matolääkettä.

Piti aamusta heti lähteä ajamaan kauniimpiin maisemiin lenkille, mutta kaatosade lamaannutti. Koirakaan ei kulje sateessa hyvin, vaan vetää aina kotiin päin heti kun on saanut asiansa hoidettua.

Eilen oli aivan huippupäivä. Aamulla ajoin Teijolle ja lähdettiin siskon ja hänen lastensa kanssa järvenrantaan eväsretkelle. Lapset polkivat pyörällä alkumatkan ja kävivät sänkipellolla juoksemassa kypärät päässä.

Oli kylmää ja sumuista, ja meillä aikuisilla taisi olla liian vähän vaatteita. Sen verran palennuttiin. Mutta kun reippailee niin kyllä siinä aina jotenkin onneksi pysyy lämpimänä.

Matkalla eväspaikalle kuljettiin koskenvierttä ylös ja nähtiin koskikara. Tai en tiedä onko niitä siellä useampi, yksi kuitenkin näkyy aina vain kerrallaan. Seisottiin koko poppoo jonkin aikaa kosken ylittävällä sillalla katselemassa niiailevaa ja epäileväisen näköistä koskikaraa, joka antoikin meidän ihailla itseään pitkän aikaa.

Sisko oli tehnyt kerrosvoileipiä ja mukana oli myös termarillinen russian earl grey -teetä maidolla ja hunajalla. Ja tietenkin suklaakeksejä.

Istuttiin alas Sahajärven rantaan ja siskon repusta löytyi onneksi myös istuinalustoja.

Tee oli ihanan makuista ja juuri sopivan lämpöistä, aika kuumaa. Se maistui usvaisen järvimaiseman äärellä ihan tolkuttoman hyvältä! Sumu oli niin paksua, ettei järveä meinannut aluksi nähdä, vaikka se oli aivan muutaman metrin päässä.

En muista koska olisin viimeksi ollut piknikillä. Turku-aikana joku aina halusi mennä piknikille jonnekin puistoon, mutta musta sellainen on ihan järjetöntä touhua. Maassa istuminen on epämukavaa, ympärillä on vieraita ihmisiä ja jossain aivan lähellä on kuitenkin ravintola tai kahvila, jonne voisi mennä syömään mukavasti tuoleilla istuen.

On aivan eri asia pikniköidä metsässä, omassa rauhassa, luonnon helmassa kannon, kiven tai puunrungon päällä.

Oon ollu city-piknikillä kerran ja se oli vaihtariaikoina Ranskassa. Sielläkin maassa istuminen oli epämukavaa, mutta ainakin koulu (siis lukiomme) tarjosi meille patongit, juustot ja punaviinit. Rehtori ja opettajat olivat siellä punkulla oppilaiden kanssa, päivä oli kaunis ja aurinkoinen ja se oli kaikki kyllä kivaa.

No eilen illalla sitten oli aika saada uudenlainen urheiluelämys ja mennä katsomaan Vilppaan matsia. Se oli kiva parituntinen, vaikka itse urheilu ei ihan hulluna kiinnosta niin kokemus oli silti hyvä. Oon ollu kerran aikasemminkin korista kattomassa, NBA-pelissä Miamissa.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: