Koskikara

Henkilökohtainen ornitologinen riemuvoitto tänään: Koskikara! Siitä on vuosia vuosia kun olen viimeksi nähnyt koskikaran. Silloin tosin samassa paikassa kuin tänäänkin. Olin silloin vielä ala-asteella.

Aivan ihana pieni pallero, onneksi oli kamera mukana.

Oltiin ystävän kanssa lenkillä ja sen jälkeen Toisessa Keksissä kahvilla. En ole mikään kahviloissa istuskelija, mutta tällä lailla superharvoin kun kahvilla käy niin sehän on oikein mukavaa. Pieni hemmotteluhetki arjen keskellä.

Nyt alkaa taas olla sellainen olo, että pitäisi keksiä jotain lisää. Jotain uutta. Jotain, jossa tapaisin uusia ihmisiä. Mitä se voisi olla? En viihdy suurissa ihmisporukoissa varsinkaan iltaisin. Hankalaa välillä tällainen miettiminen ja itsetutkiskelu. Ensimmäistä kertaa ikinä opettelen viihtymään yksinäni, joten oli varmasti odotettavissa, että kasvukipujakin tulee. Mutta niistä selvitään, joten kyllä tämä tästä.

Hamstrasin eilen suomalaisen alehyllystä kolme itsetutkiskeluopasta. Jokainen maksoi muutaman euron ja niistä riittää lukemista taas pariksi viikoksi.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: