Koska viihdyn nykyisessä ammatissani hyvin ja minulla on jopa työpaikka, joka kaiken lisäksi on aivan ihana, en aio nostaa kytkintä ainakaan niin kauan, kun asiat ovat näin hyvin. Mietiskelin tässä kuitenkin, että jos alanvaihto tulisi jonain päivänä toiveekseni TAI jos minulta loppuisivat työt, niin minne lähtisin, vai lähtisinkö minnekään?
Tärkeintä on kuunnella itseään ja olla itselleen rehellinen. Jos ja kun muuttamisesta omakotitaloon tulee joskus ajankohtainen ja varteenotettava vaihtoehto, aion ensisijaisesti kuunnella intuitiotani ja tunnustella, mikä paikka minua voimakkaimmin kutsuu. Eikä tietenkään riitä, että pelkkä paikka kutsuu, vaan myös talon on tunnuttava minulle oikealta. Mutta keskitytään tässä nyt vain paikkoihin ja katsotaan taloja sitten lähempänä.
Tässä lista paikkakunnista tai paikoista, joissa olen ainakin jossain vaiheessa elämääni haaveillut asuvani:
Ranska
Ranskassa asumisesta olen teinivuosinani haaveillut vuosien ajan. Asuin Ranskassa vaihto-oppilaana lukiovuosina. Tuona aikana opin, että kyseessä on ihana maa, jossa on kuitenkin parempi olla turistina kuin asukkaana. Voisin hyvin hankkia kakkosasunnon Bretagnesta, mutta ympärivuotiseksi ranskalaiseksi en enää haluaisi. Suomessa on hyvä olla.
Yhdysvallat
Tämä menee teinihaihattelun piikkiin. Amerikassa asumisesta unelmoin ennen, kuin aloin hinkua Ranskaan. Minua viehätti käsitykseni amerikkalaisten ihmisten ystävällisyydestä. Olen vieraillut Yhdysvalloissa kerran, kahden viikon matkalla Floridassa. Paikalliset todella olivat todella ystävällisiä, mutta tässä vuosien mittaan olen kasvanut ja kypsynyt sen verran, että näen nyt, että yhdysvaltalaisillakin on monenlaisia ongelmia. Jälleen kerran ajattelen, että Suomi on parempi maa.
Norja
Norjassa minut on joskus aikoinaan hurmannut upea luonto ja kaikkialla läsnä olevat vuoret ja meri. Maa on siisti ja vaikka se onkin kallis, voisin edelleen kuvitella asuvani siellä.
Ruotsi
Ruotsiinkin ihastuin jo lapsena, koska ruotsalainen yhteiskunta näytti minusta kamalan lämpimältä, inhimilliseltä ja ihmisläheiseltä. Lisäksi Ruotsi on kaunis maa, kuten Suomikin. Ruotsi-ihastus on laantunut aikoja sitten, eikä tämä maa ole enää unelma-asuinpaikkojeni listalla.
Islanti
Islanti menee siinä mielessä samaan kastiin kuin Norjakin, että sinne muuttaakseni pitäisi varmaan vaihtaa alaa. Islannin kieli tuskin tulee niin nopeasti suvereeniksi, että pystyisin lennossa vaihtamaan suomalaistoimittajasta islantilaistoimittajaksi… Mutta mistäs sitä tietää millaisia mahdollisuuksia elämä tarjoaa, ties vaikka voisin tehdä Islannista toimittajan hommia suomeksi Suomeen!
Järvi-Suomi, esim. Kuopio
Järvet, kaunis luonto, vähäinen ihmismäärä, kalakukko… Kuopiossa on aina ollut vaikka kuinka paljon sellaisia asioita, joiden perässä olisin valmis sinne muuttamaan. Siellä on kuukkeleitakin! Kuopiota ei missään nimessä ole vedetty pois mahdollisten asuinpaikkojeni listalta. Aika näyttää, päädynkö sinne joskus, vaikka juuri nyt asia ei olekaan ajankohtainen.
Lappi
Aah, Lappi. Lappia ei voi ajatella ilman, että tulee hyvä mieli ja sieluun laskeutuu rauha. Minulla on sen verran erakonvikaa, että Lapin vähäinen asukasmäärä (ja toisaalta suuri porojen määrä) houkuttelee minua kovasti. En ole mikään erityisen innokas kesäihminen, mutta en toisaalta mikään talvi-intoilijakaan – tykkään siitä, että neljä vuodenaikaa ovat tasapainossa, kuten ne täällä etelässä ovat. Voi siis olla, että Lappi olisi minulle liian pimeä ja sen talvi liian pitkä – tai sitten ei. Ei voi tietää, ellei kokeile. Lappi on Järvi-Suomen tapaan myös edelleen mahdollisten tulevaisuuden asuinpaikkojeni listalla.
Turun saaristo
Todella varteenotettava ja mahdolliselta tuntuva vaihtoehto edelleen. Voi olisi ihanaa asua saaristossa, syödä kalaa ja antaa tuulen tuivertaa! Ei nyt välttämättä missään viiden lossin päässä mantereelta, mutta vaikka yhden tai kahdenkin. Istuisin joka päivä laiturinnokassa onkimassa ahvenia, ja tekisin niistä kalakeittoa. Näen itseni niin hyvin saaristossa asumassa. Onneksi Salossakin on saaristoa.
Teijo
Salon Teijo näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä paikalta, jonne minun olisi hyvä jonakin päivänä asettua. Teijo on sopivan lähellä Salon kaupunkia, ja minä pidän Salon kaupungista. Samalla se on keskellä todella monipuolista luontoa, sillä Teijolla ovat vahvasti läsnä sekä meri että järvet ja erilaiset metsät. Olen tutustunut Teijoon tänä syksynä melko intensiivisesti ja saan siitä paikasta niin paljon hyviä fiiliksiä, että minusta suorastaan tuntuu, että se paikka kutsuu minua. Tässä vaiheessa en ole sinne vielä valmis muuttamaan, sillä keskustaelämä ihmisten parissa tekee minulle nyt hyvää. Mutta kun kuluu vuosi tai muutama niin luulenpa, että Teijo saa tästä yhden uuden asukkaan.
Särkisalo
Erohetken ollessa päällään lähes ensimmäinen ajatukseni jostain syystä oli, että voin sittenkin päästä joskus Särkisaloon asumaan. Oliko tämä ajatus jonkinlainen merkki? Olin aina puhunut miehelle, että haluaisin asua meren lähellä, mutta olimme kuitenkin asettuneet aivan toiselle puolelle Saloa, peltojen ja metsien keskelle, kauas kaikesta vedestä, ja se tukahdutti minua. Kun ero tuli, katsoin ikkunasta ulos ja siitä järkyttävän ahdistavasta tilanteesta huolimatta ajattelin, että nyt on minun hetkeni, nyt minun on kuunneltava itseäni ja tehtävä työtä sen eteen, että voisin pian asua Särkisalossa. Vaikka en ollut ennen haaveillut mitenkään erityisesti juuri Särkisalosta! Tämä ajatus minun pitää muistaa ja syytä on varata aikaa myös Särkisaloon tutustumiseen. Sieltä on puolentunnin matka Salon keskustaan, mikä ei ole liian pitkä, vaikka aika pitkä onkin. Mutta on Teijoltakin kaupunkiin parikymmentä minuuttia.
Saari avaruudessa 