Ajoharjoittelua Luostolla

Olin monet kerrat haaveillut Keski-Luoston harjalla kulkevan moottorikelkkareitin ajamisesta. Kun tunturia katselee alhaalta autotieltä, tietää varmaksi, että ylhäältä on aivan huikeat näkymät. Niinpä kun ensimmäinen sopiva yhteinen vapaapäivä koitti, ja hiljattain ostamani kelkka oli viilattu viimeisen päälle ajokuntoon, valitsimme kohteeksemme juuri Luoston. Sää ei ollut aurinkoinen, mutta ei täysin suhmurainenkaan, onneksi. Ainakaan ei ollut kylmä. … More Ajoharjoittelua Luostolla

Talvipäivä Vaalajärvellä

Vaalajärvi ei ole ihan yksinkertainen järvi tutkia. Sen luo johtaa heikosti yleisiä reittejä. Uimarannalle pääsee, mutta muita teitä en ole järven rannalle paikallistanut. Sellaisia, joidenka päässä ei olisi mökkejä. Viime viikolla, kun aioimme mieheni kanssa käydä kauppareissulla, vaihdoimmekin lennosta suunnitelmia. Koska aurinko paistoi, mikä on harvinaista herkkua, päätimme käydä tutkimassa Vaalajärveä moottorikelkalla ensimmäistä kertaa. Suuntasimme … More Talvipäivä Vaalajärvellä

3 päivää talven parasta aikaa Lapissa

Vanhempani tulivat etelästä kylään muutamaksi päiväksi helmikuun alussa. Takana oli viisi kuukautta lähes yhtämittaista pilvistä taivasta ja hämärää, ja nyt aurinko paistoi ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. (Saimme jopa taloon sisälle kevään ensimmäisen valonsäteen. Se tuli sisälle makuuhuoneen ikkunasta ja kiiri koko matkan talon läpi aina keittiön seinään. Konttasin oikein kynnyksenpieleen katsomaan sitä lähempää ja tiirailemaan, … More 3 päivää talven parasta aikaa Lapissa

Palaa, aurinko!

Edellinen kirkas, aurinkoinen päivä, jolloin tunsin auringon suorat ja lämpimät säteet kasvoillani, oli syyskuun alussa. Siitä on ensi viikolla viisi kuukautta. Se oli lomani ensimmäisiä päiviä. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun edes yksi auringon suora säde tulee sisälle taloomme. Tiedän, että se tulee makuuhuoneen ikkunasta ja kiirii eteiseen. Oi niitä aikoja, kun valo … More Palaa, aurinko!

Pinnan alle

Viime kesänä minua jäi mietityttämään tuossa lähellä tuommoinen paikka kuin Hopialampi, jonka paikalliset tuntevat vielä paljon kiinnostavammalla nimellä Hopiapohjalampi. Minulla jäi tuossa lammen rannassa kierrellessä ja kaarrellessa semmoinen olo, että pinnan päällä näen vain murto-osan sen kauneudesta. Että se todellinen ihmemaa olisi tuolla pinnan alla. Vielä kun huomasin, että lammen vieressä olevalle P-paikalle oli rakennettu … More Pinnan alle

Poropuistossa Luostolla

Tänään käytiin moikkaamassa poropuisto Koparan söpöläisiä miehen ja hänen tyttärensä kanssa. Kopara oli meille tuttu paikka entuudestaan, koska kävimme siellä ekan kerran viime kevättalvena. Kopara on Pyhä-Luoston kansallispuiston vieressä oleva poropuisto, jonne voi sen aukioloaikoina pölähtää ilman etukäteisajanvarausta. Pihalla oli jonkin verran autoja, ja valtaosa väestä vaikutti olevan ulkomaalaisia. Kävimme ensin kahvilassa evästauolla, ennen kuin … More Poropuistossa Luostolla

Jouluretki ja aaton vieras

Meillä oli jo viikkojen ajan kiilunut silmissä ajatus siitä, että jos aattona on kirkasta, tekisimme ensimmäisen kelkkaretkemme tälle talvelle. Kävi tuuri, ja aamu valkeni kirkkaana. Koska pakkasta oli kuitenkin 25 astetta, päätimme tehdä vain parin tunnin kierroksen läheisellä vaaralla. Olimme kuulleet, että sieltä olisi hieno maisema kauas. Ja maisemahan sieltä löytyi. Yllä kuvassa vasemmalla Sattasvaara, … More Jouluretki ja aaton vieras

Tilannekuvia vuoden varrelta

Kännykkään tulee monesti tallennettua semmoisia nopeita hetkiä tavallisesta elämästä. Kännykkä on (välillä valitettavastikin) aina mukana ja hollilla, ja niinhän sitä sanotaan, että paras kamera on se, joka on mukana. Tulin siivoilleeksi kännykän kuvakansiota ja löysin vuoden varrelta monta tuokiokuvaa, jotka ansaitsevat tulla muistetuiksi ja säilytetyiksi. Tässä niistä 12.

Paras viikonloppu

Niin paljon kuin nautinkin luonnossa liikkumisesta yksin, ei mikään voita luontoretkeä parhaan ystävän kanssa. Kolme vuotta sitten kävi niin, että minun ja parhaan ystäväni välille tuli yli 1000 kilometriä matkaa. Onneksi henkinen välimatka ei kasvanut, vaan olemme viime vuosina valloittaneet Lapin luontoa yhdessä, monta kertaa vuodessa. Viikonloppuna kiipesimme Pittiövaaralle. Olen jo seonnut laskuissa, montako kertaa … More Paras viikonloppu

Revontulia

Eilen illalla oli hurjat revontulet. Kävelin yksin metsään niitä katsomaan. Luulin kuulevani revontulten ääniä, mutta sitten tajusinkin, että äänet ovat minusta parin kilometrin päässä olleen, jäätyvän Vaalajärven äänia. Onttoja ja pehmeitä naksahduksia ja suhinoita. Hieno äänimaailma metsän hiljaisessa ilmassa. Mustavalkokuvissa revontulten luonne näyttää ihan toisenlaiselta. Suon yllä oli komeita valoja. Ahvenvaaran laella harrastettiin jotain kirkasvalotouhuja. … More Revontulia