Eilen sunnuntaina muistin kirkkaasti miksi pohjoisessa ikävöin etelän kevättä. Siellä on yhä metri lunta, asuinseuduillamme Kittilässä. Täällä Salossa oli eilen 15 astetta lämmintä, täysi aurinko, kurkia, hanhia, joutsenia, leskenlehtiä. Tuntui melkein kesältä. Ja koska takatalvi häämöttää jo sääennusteessa, halusimme lähteä jonnekin nauttimaan lämpimästä kevätpäivästä. Otimme suunnaksi Tammisaaren.
Jätimme auton Fyranin eteen ja kävimme sisällä kahvilla. Katselimme suurista ikkunoista sulaa merta ja sen pinnalla kelluvia kauniita, persoonallisia paatteja. Kuljeskelimme satamassa ja etsimme merkkejä siitä, lähtisikö Jussarö-risteily kesällä siitä jostakin – emme kuitenkaan löytäneet asiasta mainintaa. Kuljimme hiekkarannan poikki ja katselimme sorsia ja lokkeja, nuuhkimme merta ja hiekkaa, jolle oli huuhtoutunut mereltä kaisloja ja levää. Aurinko paistoi ihanasti ja kurkiaura halkoi taivasta. Tammisaari oli ollut nappivalinta.
Vanhankaupungin kujilla ei ollut melkein ketään. Vain satunnaisia jalankulkijoita ja aikuisten kanssa liikkeellä olevia lapsia, jotka etsivät ilmeisesti jonkinlaisia kujille kätkettyjä pääsiäismunia. Mekin löysimme seinustalta suklaamunia, joita oli tuotu tarjolle. Emme ottaneet, mutta ihastelimme.
Kujien päästä sieltä täältä näkyi meri kauniiden vanhojen puutalojen lomasta. Huomasimme juorupeilit ja ikkunoihin asetellut kauniit posliinipatsaat. Kujat olivat siistejä, vain syksyllä pudonneet puunlehdet vielä odottivat kujien nurkissa. Suuria puita kasvoikin kujilla ja talojen pihoilla. Niin suuria, että yksittäisen puun oksisto levittäytyi monen eri pihan ylle. Vastaantulijat tervehtivät, lämpö helli ihoa ja koin henkisen akkuni latautuvan hetkessä täyteen.
Torilla huomasimme että Café Schjerbeck oli auki ja ulkona tilaa, joten haimme vielä limut ja istuimme kahvilan edustalle avaamaan terassikauden. Olemme käyneet Tammisaaressa yhdessä joitakin vuosia sitten ja nyt koitimme muistella missä kaikkialla sillä kerralla kiertelimme. Kahvilan eteisestä sai repäistä itselleen myös Gamla Stanin kartan.
Autolle palatessa oli sataman italialainen jäätelökioskikin avannut luukkunsa. Hetken jo mietin avaisiko samalla reissulla myös kesän jäätelökauden, mutta päätimme jättää sen myöhempään.
Kotiin emme palanneet suorinta reittiä Mustion tai Kosken kautta, vaan poikkesimme vielä Latokartanonkoskella kiertämässä tutun, lyhyen rengasreitin. Koski oli täynnä vettä ja kävijöitäkin oli jonkin verran. Kuljimme reitin rauhassa, paikan jylhyys jaksaa aina hämmästyttää vaikka siellä on käynyt jo niin monesti. Pysäköintialueella oli edelleen isot läjät eri kokoisia kiviä, joista varmaankin joskus rakennetaan kaloille mieluisaa kutuympäristöä.
Kotiin päästyä ei raaskinut vielä vetäytyä sisätiloihin. Otin pari muovikassia taskuun ja lähdin keräämään roskia kylän tienpientareilta. Kävelin saman reitin viime keväänä. Silloin saaliina oli kaksi pullistelevaa roskakassillista, nyt molemmat kassit jäivät vajaiksi. Ehkä viime vuonna roskia oli enemmän jos niitä eivät olleet muut aiemmin keräilleet. Nyt pääsi hieman helpommalla.
Saari avaruudessa 