Saari avaruudessa

Ajelin sumuisten maisemien halki kotiin vanhempieni luota. Monilta pelloilta ovat lumet kadonneet ja osalla kummuista vallitsee jo syvän vehreä väri. Joutsenet ja kauriit laiduntavat pelloilla sankoin joukoin. Rekijoella koski oli voimissaan, ajoin kiertotietä nähdäkseni sen ja saadakseni samalla ajatella.

Olin vanhempieni luona lukenut paikallislehden tekstiviestipalstaa. Aina sitä lukiessani huomaan törmääväni mielessäni samoihin ajatuksiin ja huomioihin. Viesteissä toistuu tietty teema; harmittelu ja voivottelu, kuinka vain Salossa ovat asiat huonosti, kuinka vain salolaiset käyttäytyvät huonosti, kuinka täällä kaikki hoidetaan törpösti. Palstan lukemisen jälkeen ilmaan jää aina leijumaan kysymys siitä, arvelevatko nämä ihmiset, että kaikkialla muualla on kaikki paremmin.

Toivoisin voivani sanoa kaikille, että loppujen lopuksi aika pienikin maakuntamatkailu auttaisi siihen jos tuntuu, että ongelmia on vain Salossa, ja että Salossa on vain ongelmia. On ainoastaan omaan ja meidän muiden paikallisten nilkkaan ampumista ja turhaa paikallisilmapiirin myrkyttämistä ajatella ja väittää sellaista.

Vuosien mittaan minun on tullut nähtyä paljon suomalaisia kaupunkeja ja kyliä, ajettua monia suomalaisia teitä, luettua tekstiviestipalstoja lukemattomien suomalaisten paikkakuntien huoltoasemilla. Kaikilla vähänkään suurkaupunkeja pienemmillä paikkakunnilla kiinteistöjä rapistuu, aina jossain joku töpeksii liikenteessä (toisinaan myös minä itse), joka paikassa tehdään mielipiteitä jakavia päätöksiä ja kaikilla tekstiviestipalstoilla vallitsee sama paikallisvaikerrus. Oltiinpa sitten Pirkanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa tai Kainuussa, paikallislehtien tekstiviestipalstoilla tuntuu olevan konsensus siitä, että vain juuri heidän omalla paikkakunnallaan asiat ovat huonosti, ja vain juuri sikäläiset ovat typeryksiä, jotka eivät osaa käyttäytyä. Näin jopa Pohjois-Karjalassa, jonka väki sentään on nähdäkseni laajalti vieraanvaraisten ihmisten maineessa. Ja ilmeisesti ajatus aina myös on, että muualla asiat sitten olisivat kirkkaasti paremmin. Tuskin muuten niin alleviivattaisiin juuri oman paikkakunnan huonoutta?

Jos tästä mielenmaisemasta haluaa maistiaisen, kannattaa valita randomilla muutamia suomalaisia paikkakuntia ja liittyä Facebookissa niiden puskaradioryhmiin. Voin luvata, että valitsitpa minkä paikkakunnan tahansa, niin ei mene kauaa ennen kuin saat lukea kuinka surkeasti siellä, ja vain siellä, asiat ovat.

Ole kuitenkin varovainen, jos liityt Salon naapurikaupunkien ryhmiin. Saatat nimittäin joutua ulkopaikkakuntalaisen suusta kuulemaan, miten hyvin Salossa asiat ovat. Itse liityin jokin aika sitten Lohjan puskaradioon, ja lähes heti jouduin lukemaan päivityksen siitä, kuinka Lohjalla jokin asia X (en muista enää mikä, liittyi jotenkin kaupungin kehittämiseen) oli todella huonosti ja miksi ei voida ottaa mallia Salosta, jossa sama asia on hoidettu niin hyvin? Ja luoja paratkoon, juuri tällä viikolla luin valtakunnallisen iltapäivälehden kommenttikentästä kommentin, jonka mukaan Salossa on ihanan armollinen pikkupaikkakunnan tööttäilemätön liikennekulttuuri!

Meille tulee kohta täyteen kaksi vuotta Kiskossa Lapista muutettuamme. Minä olin Salossa paluumuuttaja, mieheni on kasvanut Lapissa. Rakastimme elämäämme pohjoisessa, kunnes päätimme kääntää uuden sivun elämässämme. Emmekä ole löytäneet valittamisen sijaa.

Mieheni oli Kittilässä yhden ainoan työpaikan varassa – täällä mahdollisuuksia on runsaasti. Kaikki palvelut, mitä osaamme edes kuvitella, löytyvät aika lailla tunnin ajomatkan säteeltä, vaikka tarvitsemmekin niitä harvoin ja asumme syvällä maaseudun rauhassa. Saan yhä nauttia niistä asioista, joihin Lapissa kasvoin kiinni; pimeydestä ja kirkkaasta Linnunradasta, täydellisestä luonnon rauhasta, omasta tilasta, hiljaisuudesta, lähialueiden moninaisten kohteiden tutkimisesta, metsässä samoilusta, luonnonvesissä uimisesta, vedenalaiskuvauksesta. Täällä saan nauttia lisäksi pitkästä kesästä ja vähälumisesta talvesta. Mieheni on voinut aloittaa uuden mielekkään harrastuksen, joka pohjoisessa ei olisi ollut pitkien välimatkojen vuoksi mahdollinen.

Nautimme Salon torista, maaseudun ihanissa maisemissa mutkittelevista teistä, kirpputoreista, kaupungin sopivasta koosta ja ilmaisesta pysäköinnistä. Keskustassa rakastan ihailla ja valokuvata asemanseudun vanhoja puutaloja, jotka varsinkin aurinkoisina päivinä vuodenaikojen eläessä ovat lukuisien rauhallisien ihailukävelyjen arvoisia. Iloitsemme kun näemme, että kaupunkia kehitetään – esimerkiksi Vuohensaari ja lintualtaiden alue on nykyään jotain aivan muuta kuin mitä muistan sen olleen lapsuudessani. Vierailemme säännöllisesti Salon maineikkaissa luontokohteissa kuten Vaisakossa, Kultalähteellä, Latokartanonkoskella sekä lukuisilla muilla koskipaikoilla, Teijolla ja eri ruukkikylissä. Itse liikun pääosin luonnossa virallisten kohteiden ulkopuolella ja nautin myös siitä, että samoilumaastoa on jo pelkästään Kiskossa niin runsaasti, etten ehtisi käydä kaikkea läpi varmaan koko elinaikanani.

Arvostamme turvallisuuden tunnetta, joka tulee esimerkiksi siitä, että keskussairaala on nykyään vain tunnin ajomatkan päässä 3-6 tunnin sijasta, ja jo Salon sairaalan palvelut ovat laajat verrattuna siihen, mihin pohjoisessa totuimme. Vain tuntureista jouduimme kokonaan luopumaan, mutta tilalle saimme Salossa Saaristomeren läheisyyden, silokalliot sekä jylhät kalliomäet, joilla ei muita liiku. Koemme myös suurta iloa ja ylpeyttä siitä, että toisin kuin Lapissa, täällä saamme jakaa elintilamme ja samoilumaastomme susien, karhujen ja ilvesten kanssa. Se on meille suuri kunnia-asia, joka tuo paljon lisäarvoa kaikkiin luonnossa viettämiimme hetkiin.

En tunnista omaa Saloani lainkaan siitä, mitä luen tekstiviestipalstalta. En lainkaan. Toivon ja ehkä uskonkin, ettei moni muukaan lukija tunnistaisi. Ehkä palsta on vain väylä joillekin purkaa pahaa mieltä. Heille suosittelisin maakuntamatkoja – naapurimaakunnat riittävät erinomaisesti – ja tekstaripalstojen lukutaukoja paikallisilla huoltoasemilla sekä tietoista valintaa nähdä Salon hyvät ja kauniit asiat sen sijaan, että näkee vain huonot ja rumat. Kannattaa myös aina sanoittaa se mikä täällä on hyvää ja kaunista. Siitä tulee hyvä mieli itselle ja muille.

Omissa silmissäni meillä on upea, kovia kokenut mutta kaunis ja kehittyvä kaupunki täynnä hauskaa väkeä ja omaa tilaa. Salon suurta rikkautta on pieni, helppo ja toimiva kaupunki keskellä kaunista maaseutua ja erittäin monipuolista luontoa metsistä merelle – täydellinen kokonaisuus, jos saan sanoa.