Saari avaruudessa

Kytömaan eläinkoti on täällä Salon Kiskossa sijaitseva rescue-eläinten koti. Paikka löytyy Kiskon Kajalasta – isoäitini synnyinkylästä – ja siellä asustaa hyvien ihmisten hellässä huomassa monia elämässään aiemmin kovia kokeneita eläimiä. Eläimet, joista moni on jo korkeassa iässä, saavat viettää tilalla hyvässä hoidossa loppuelämänsä. Pääsin itse tutustumaan tilaan syyskuussa tarjottuani heille kuvausapua, mutta tilalla saa yleisestikin vierailla, kun sopii asiasta etukäteen ❤

Otin Kytömaan ihmisiin yhteyttä loppukesällä ja kerroin, että osaan jonkin verran valokuvata ja kirjoittaa, ja että voisin tarvittaessa jotenkin koittaa auttaa näillä keinoin. Kävi pian ilmi, että tilalle oltiin perustamassa kotisivuja, ja sinne tarvittaisiin valokuvat kaikista eläimistä. Julkaisenkin tämän muiston vasta nyt, kun sivut ovat auki ja niitä pääsee kuka tahansa tutkimaan ❤

Syyskuussa kävin mieheni kanssa Kytömaalla ja saimme kunnian tutustua melkein kaikkiin sen ihanista asukkaista – vain Nanu-kissa pysytteli meiltä piilossa, hänellä taisi olla jotakin hieman tärkeämpää tekemistä juuri silloin.

Meitä vastassa eturintamassa oli tilan ihmisten lisäksi iloinen Luto-koira. Meillä perheessä on ollut kaksi lapukkaa kun olin nuori, ja Luto palautti mieleen ihania muistoja. Tuntui hyvältä saada silitellä ja rapsutella labradorinnoutajaa pitkästä, pitkästä aikaa. Iäkkäässä labbiksessa on jotain kamalan liikuttavaa ja sympaattista. Myös kissat Sissi (yllä kuvassa) ja oranssi Pörssi olivat paikalla tavattavissa, ja mieheni etevänä kissakuiskaajana kommunikoi heidän kanssaan. Kytömaan ihmiset Ami ja Jussi kertoivat tilasta ja eläinten taustoista samalla, kun joimme kahvia ja sen jälkeen otin ison sarjan kuvia.

Ulkona viisi kanaa ja yksi komea kukko viettivät tuulista, pilvistä, mutta jotenkin vielä varsin kesäistä syyspäivää kanalassa. Seinässä olevan luukun kautta ne kuljeskelivat mielensä mukaan ulos ja sisälle. Kanojen liikkeiden, silmien ja jalkojen seuraamisessa on mielestäni jotakin vangitsevaa. Onhan totta, että kanat, kuten kaikki linnut, ovat dinosauruksia, jotka ovat selvinneet näihin päiviimme saakka. Kanat ovat mielestäni jotenkin erityisen dinosaurusmaisia lintuja, kun katsoo millaiset koivet niillä on, miten ne askeltavat ja kuinka ne kääntävät päätään sivulle nähdäkseen eteenpäin, tarkkailevat hyvin terävällä katseella. Siinä on jotakin aidosti muinaiselta tuntuvaa.

Kytömaan kanojen nimet ovat Vesuvius – hänellä on väritys kuin tulivuorella, kuvassa oikealla – von Karvajalka, Ruttis, Klaara ja Saima Harmaja. Kukon nimi on Tselenski, hänen höyhenpeitteensä on aivan häikäisevä.

Petoaidan takana kaunista, siankärsämöiden kukittamaa niittymaisemaa vasten lampaat kuikuilivat meitä kaulat pitkinä kun lähestyimme niitä. Lampaiden tuoksu on yksi parhaista tuoksuista maailmassa.

”Eläinkodin asukkaat hoidetaan joka päivä. Herkuttelemme hyvällä ja maittavalla ruoalla. Karvamme suitaan, höyhenpeite tarkistetaan. Saamme levätä puhtaalla alustalla ja sitä tarvitsevat saavat myös lääkkeitä tai muuta terveydenhoitoa.”

Aasilta.com

Kytömaan koko henkilökunta ja palvelusväki löytyvät täältä. Sivuilla on ihanasti jokaisesta eläimestä kerrottu jotakin hauskaa ja kiinnostavaa, kuten niiden luonteenpiirteitä ja lempipuuhia ja -ruokia. Esimerkiksi Saima Harmajan harrastuksia ovat hautominen ja seikkaileminen, kun taas Luna-lampaan harrastuksiin kuuluu muun muassa riemuhipulointi. Lunan lisäksi lammaskatraaseen kuuluvat Hansu ja Pirre.

”Ihmiset ovat kummallisia. Juoksevat kiireisinä ja stressaantuneina tavoitellen jotain tyhjänpäiväisiä asioita. Olemme päättäneet ojentaa auttavat kaviomme/tassumme/varpaamme ja paikata huutavaa hoitajapulaa.”

Kytömaan henkilökunta

Toisella puolella aitaukset erottavaa kärrytietä olivat sitten kaviolliset henkilökunnan jäsenet: Oliver-aasi, Pyntti-poni ja Fiina-hevonen. Nettisivuilla jokaisella asukkaalla on kerrottu oma tärkeä tittelinsä. Alla näkyvä Fiina on nimetty rauhantarkkailijaksi, ja hänen harrastuksiinsa kuuluukin muun muassa lauman vahtiminen. Meidän vierailustamme ruokailemassa ollut Fiina ei tuntunut huolestuvan. En ole tuttu hevosten kanssa, mutta en niitä pelkääkään. Tuntui vaikuttavalta saada lähestyä Fiinan kokoista eläintä, mennä kyykkyyn sen vierelle ja katsoa, kuinka suuri se oli ohi verkkaisesti kulkiessaan.

Pyntti ja Oliver sitä vastoin olivat hyvinkin kiinnostuneita siitä kuka olin ja mitä tein. Piti peruutella useampaan otteeseen saadakseni kuviin jotain muutakin kuin vain epäteräviä sierainpareja. Tuntui hyvältä saada tarkkailla ja ottaa kuvia näistä toislajisista ilman mitään kiirettä ja heidän omilla ehdoillaan. He tutkiskelivat minua katseellaan vähintään yhtä tarkkavaisesti kuin minä heitä, ja tulivat aivan kiinni, mikä tuntui koskettavalta luottamuksen osoitukselta. Vähän samalta kuin tuntuu kalojen luottamus veden alla. Nykyään, kun en enää syö eläimiä, pystyn katsomaan niitä kunnolla ilman huonoa omatuntoa. Ja varsinkin kun saa luottamusta eläimeltä, jonka tietää aiemmin kokeneen kovia ihmisen toimesta, tuntuu se voimakkaan liikuttavalta.

Pyntin ihana tukka ja pörröiset korvat toivat mieleeni jonkin satuolennon. Ehkä maahisen. Aaseihin minulla puolestaan on muuten vain jokin erityinen heikkous, samalla lailla kuin sikoihin. Ranskassa asuessa meillä oli naapurissa aasi ❤

Lopuksi Jussi esitteli meille vielä petoaidan toimintaa ja kertoi, millaista kunnossapitoa se vaatii. Opin, että heinä ei saa päästä aidan alla liian korkeaksi, muutoin heinikko purkaa sähköä ja aidasta tulee tehoton. Tällä seudulla Kiskon, Perniön ja Raaseporin rajamailla liikkuu tunnetusti susia, ja saimme nähdä niistä jopa videoita. Tuntui hyvältä nähdä ja kuulla, että vaikka Kytömaan perheeseen kuuluu paljon kotieläimiä, ei lähialueen susia pidetä ongelmana. Kotieläinten turvallisuudesta huolehditaan hyvin, jolloin joskus lähelläkin liikkuvat sudet tai muut suurpedot eivät ole ongelma, eikä kukaan – myöskään peto – joudu vaaraan. Huolehtimalla kotieläinten turvallisuudesta riittävillä varotoimenpiteillä suojellaan siis paitsi kotieläimiä, myös suurpetoja. Kun petovahinkoja tapahtuu (Salossa se on suht säännöllistä, koska täällä on paljon esimerkiksi lampaita) se ruukaa kaatua petojen niskaan ja lisätä petovihaa. Se tuntuu minusta pahalta, ja siksi Kytömaan petoystävällisyys on minulle todella tärkeä asia, jota arvostan suuresti.

Tuntuu todella kivalta nähdä ottamiani kuvia tuolla kotisivuilla. Koitan myös auttaa Kytömaan Instagram-tilin kanssa, että sinne saataisiin enemmän sisältöä, seuraajia ja näkyvyyttä. Onneksi en tee somea tai sisältöjä yksin, vaan kokonaisuuden takana on monta mukavanoloista ihmistä joilta saan esimerkiksi videoita käyttöön.

Talvi on koittanut edes jotenkuten aloitella tässä sen jälkeen kun viimeksi kävin tilalla kuvaamassa, joten menen huomenna uudelleen ottamaan sarjan ajankohtaisempia kuvia.

Kytömaan eläinkoti

• Rescue-eläinten loppuelämän turvakoti Salon Kiskossa.
• Tällä hetkellä asukkaina koira, kissoja, kanoja, kukko, lampaita, aasi, hevonen ja poni. Heidän kuvansa, nimensä ja mm. harrastuksensa löydät kaikki täältä.
• Kytömaan eläinkoti Facebookissa, TikTokissa ja Instagramissa
• Auttaa voi kannatusjäsenyydellä
• Talkooapua voi tarjota laittamalla vaikka sähköpostia postia@aasilta.com.