Saari avaruudessa

Olemme asuneet Salossa nyt yli vuoden, ja muutos on ollut suuri myös kissallemme Leville, joka etelään saapumisen myötä muuttui vapaasti ulkoilevasta kissasta pääasialliseksi sisäkissaksi, joka ulkoilee hihnassa. Hän on sopeutunut tilanteeseen hyvin. Suhtauduin etukäteen suurella varauksella siihen, miten tuolloin 7-vuotias kissa kulkee valjaissa ensimmäistä kertaa elämässään, mutta huoli oli turha. Hän on ensimmäisestä kerrasta lähtien kulkenut valjaissa kuin vanha tekijä, eikä anna niiden häiritä. Sisällä talossa olemme järjestäneet hänelle hyviä katselupaikkoja sekä ikkunan, josta voi nuuhkutella luonnon tuoksuja sääskiverkon läpi. Lisäksi on paljon leluja ja yhteistä aikaa – onneksi teen itse etätöitä, niin hän ei joudu olemaan yksin kotona juurikaan.

Miksi sitten päätimme, ettei Levi jatkossa ulkoile vapaana?

Yksi syy oli kissan oma turvallisuus. Hän selvästi osaa varoa autoja, kun on selvinnyt hengissä tähänkin saakka, mutta vuosien mittaan olen kyllä oppinut tiedostamaan kissalle monta muutakin uhkaa. En tiedä olisiko kyy tai ilves kissalle vaarallinen, enkä halua ottaa selvää. Lapissa meillä ei kyitä ollut ja ilveksetkin lahdataan siellä ilmeisen systemaattisesti (koska erämaihinhan ei mahdu ilveksiä, vai mitä?). Joka tapauksessa täällä Salossa ilveksiä on käsittääkseni aika paljon, eikä minua kiinnostanut lähteä ottamaan selvää siitä, onko niistä kissalle uhkaa. Täällä on paljon myös punkkeja, ja borrelioositartunta kissalla olisi tosi ikävä juttu enkä tiedä miten tehokkaasti sellaista osataan edes diagnosoida, jotta kissaa voisi tehokkaasti auttaa. Lisäksi täällä on enemmän ihmisiä. En tiedä, miten isolla alueella kissani on tavannut kulkea, mutta täällä, kun väkeä on enemmän, se kohtaisi potentiaalisemmin myös kissavihamielisen ihmisen tai esimerkiksi vapaana olevan koiran, ja voisi joutua vaaraan. Sitäkään riskiä en halunnut ottaa.

Kuitenkin kissamme on osoittanut pärjäävänsä luonnossa enkä epäile, etteikö se olisi täälläkin varmaan pärjännyt ihan ok. Suurin syy sisäkissapäätökselle olikin luonnon suojeleminen kissaltamme. Olen vuosien mittaan – ja myös aiempien kissojen kanssa – nähnyt, miten vaarallinen kissa on luontokappaleille. Kuinka paljon se tappaa sisiliskoja, lintuja, linnunpoikasia, oravia… Mitä ikinä kiinni saakin. Etelässä kissat tappavat vaskitsojakin ja siilejä, joita meillä ei Kittilässä ollut. En yksinkertaisesti pystynyt enää elämään sen syyllisyyyden taakan kanssa, että minun kissani listii villieläimiä kymmenittäin joka kesä.

Saimme alkukesällä seurata rastaan pesintää kuistillamme. Näimme kuinka kova vaiva emolinnulla on poikasten kasvattamisessa, kuinka uutterasti se kantoi niille ruokaa ja visusti vahti, kun poikaset lähtivät pesästä. Yksi kissa voisi tehdä koko työn tyhjäksi. Listiä kaikki poikaset. Eikä vain sen pesän poikaset, vaan myös harmaa- ja kirjosiepon poikaset, sinitiaisen poikaset, siilin poikaset, oravan poikaset, jäniksen poikaset… Kaikki luonnon pienet pienokaiset olisivat vaarassa ilman, että se on kissan oman selviytymisen kannalta millään lailla välttämätöntä tai tarpeellista. Jokainen niistä olisi täysin turha kuolema, täysin turhaan menetetty elämä. Ja kun näin luontokadon aikaan ei varsinkaan olisi varaa menettää ketään!

Erään tällaisen liskoemon edellinen kissani toi minulle. Häntä oli jo katkennut ja eläin verillä ja henkihieverissä. Syntymättömät poikaset liikkuivat vielä emonsa vatsassa samalla kun emo kuoli.

Olen myös nähnyt elämässäni sisiliskoemoja, jotka ovat olleet niin viimeisillään tiineinä, että poikasten liikkeet ovat erottuneet niiden vatsan ihon läpi. Erään tällaisen liskoemon edellinen kissani toi minulle. Häntä oli jo katkennut ja eläin verillä ja henkihieverissä. Syntymättömät poikaset liikkuivat vielä emonsa vatsassa samalla kun emo kuoli. Se oli minun vikani ja jokainen menetetty henki minun kontollani, koska minä pidin kissaani vapaana.

Kissa on eläin, mutta se ei ole osa luontoa. Ilves kuuluu luontoon, susi kuuluu luontoon, kettu, kärppä ja näätä kuuluvat luontoon, mutta lemmikit, kuten kissa ja koira, eivät kuulu luontoon. Ne eivät ole villieläimiä eikä niitä esitellä luontokirjoissa muiden lajien ohella, koska ne eivät ole osa luontoa, vaan ihmisten maailmaa. Hyvinvoiva ja vahva kissa tai koira on hirveä, jopa mahdoton vastus monelle villieläimelle, joka ei ole kasvanut ihmisten patojen, kattiloiden ja matokuurien äärellä ja jolla ei ole luontaista suojautumiskykyä kissaa tai koiraa vastaan, koska kissa ja koira eivät ole niiden luontaisia vihollisia.

Jossain vaiheessa minulla alkoi keittää yli kun luin tai kuulin kommentteja siitä, että kissa ja koira ovat osa luontoa ja että vain luonnosta täysin vieraantuneet ihmiset eivät hyväksy sitä, että lemmikit ovat vapaana luonnossa. Se oli yksi syy miksi päätin, että haluan itse alkaa toimia toisin. En halua enää olla vastuussa siitä, että kissani tappaa luonnon eläimiä. Jos näätä, kärppä tai haukka niitä tappaa, se on osa luonnon kiertokulkua eikä siihen tarvitse kenenkään puuttua, mutta jos minun kissani tappaa, se ei ole luonnollista, vaan minun tietoinen ja vapaaehtoinen valintani.

Seuraava kysymys on, onko eettisesti oikein pitää sisäkissaa. Se onkin hyvä kysymys, ja sitä sietääkin pohtia. On selvää, että sisällä kissa ei pääse toteuttaman luontaisia vaistojaan läheskään samalla lailla kuin ulkona. Ulkona vapaana se kuitenkin tappaisi luontokappaleita kymmenittäin joka kesä, varmaan enemmänkin.

YLE: Yksittäinen kissa tappaa arviolta 200 – 400 nisäkästä ja lintua (vuodessa). Lue lisää

Kumpi on kovempi hinta, kissan elämän sisällön köyhtyminen, kun se pääsee ulos vain valjaissa, vai lukemattomien elämien lopullinen menetys? Minusta jälkimmäinen. Kissan etu ei ole siilin, kyyn tai rastaan etua tärkeämpi siksi, että kissa on lemmikki. Itse asiassa kissan elämä on lokoisaa joka tapauksessa, siinä missä luontokappaleilla elämä on jatkuvaa henkiinjäämistaistelua ilman kissan uhkaakin.

Nykyään ymmärrän, että on kohtuutonta ja itsekästä uhrata lukemattomat luontokappaleet olankohautuksen myötä kuolemaan kissan viihtyvyyden alttarille, kun vaihtoehtona on pitää kissa sisällä sekä ulkoilla sen kanssa niin, että se on valjaissa.