On kevät.
Lunta on yhä kuten ennenkin ja pakkanen paukkuu, mutta on ilmiselvä kevät. Tintit laulavat kevätlaulua, kuukkelit ovat palanneet lintulaudalle. Puut ovat pudottaneet suurimman lumipainonsa, enää hassuja yksittäisiä lumipalloja roikkuu muutoin paljaissa oksistoissa siellä täällä. Asfaltti ja terassin kivetys ovat sulat ja kuivat.
Sula vesi on yöllä juossut joen jään päältä ❤
Aurinko tulvii sisälle taloon ja päivä on niin pitkä, että aamulla saa herätä valoisuuteen.
Viime viikkoina olen siivonnut, lähinnä poistanut kodista tukospaikkoja, joihin energia jumittuu ja jossa se huononee. Sellaisia paikkoja ovat ne varmaan jokaisen kodista löytyvät kaapit tai laatikot, joihin kertyy turhaa, likaista tai rikkinäistä tavaraa, suoranaista sälää.
Olen käynyt läpi varastohuoneet ja heittänyt pois monenlaista – ostin aikoinaan kaikenlaista krääsää niin paljon, että vielä näin vuosien jälkeenkin sitä on jäljellä. Nykyään en osta paljoa, joten kun vuosientakainen tavarataakka on joskus kokonaan purettu, on kodin energia vapaampaa ja puhtaampaa. Hyvällä mallilla ollaan jo.
Auringonvalo ja ensimmäiset lämpimät kevätpäivät, joiden ansiosta kotia pystyy hieman taas jo tuulettamaankin, ovat hoitaneet loput kodin energiapuhdistuksesta. Vuosi sitten vielä surullisen likaisesta ja pysähtyneestä talosta on tullut eläväinen ja valoisa, viihtyisä koti, jonka sydämessä hehkuu takan lämpö.
Kissakin arvostaa takkaa.
Hän on niin söpö.
Viime viikolla kävimme ohimennen ajelemassa taas Luostolla. Foreca oli ennustanut täysin kirkasta taivasta ja ajattelimme, että olisi erityisen komea keli. Vielä paikalle päästyämme ennuste väitti, että taivas olisi täysin kirkas… Mutta pilvessähän se todellisuudessa oli.
Keski-Luoston huipulla oli joku muukin maisemaa katselemassa.
Paras lumikenkäilykausi on alkamassa, kun hanki alkaa kantaa juuri sen verran, että lumikengillä pääsee mutta ilman ei.
Huomenna minä pääsen elämäni ensimmäistä kertaa avantoon. Minulla on talviuinnista aiempaa kokemusta vain viime keväältä, kun aloin käydä uimassa kotijoessa vielä lumien aikaan, kun joki oli sulamisvesistä vuolaimmillaan. Kävin maaliskuun alun kunniaksi ostamassa itselleni uuden uimapuvun, vanhasta aika jätti viime kesän jälkeen.
Pian se aika taas koittaa, kun koko maailma on täynnä vuolaita vesiä ❤ Tule kevät tule tule.
Saari avaruudessa 