Tänään pulahdin elämäni ensimmäistä kertaa avantoon. Minua ovat avantotouhut kiinnostaneet jo jonkin aikaa ja arvelen sen johtuvan siitä, että Lapin pitkä talvi, jolloin sulaa vettä ei ole missään, tekee minusta vesiaddiktin. Minulla tulee talvisin niin kova ikävä sulaa vettä, että kun näen sitä vähänkin jossain, minun tekee mieli pulahtaa siihen. Etelässä en tullut talvisin edes ohimennen ajatelleeksi uimaan menemistä.
Tällä kertaa sula vesi odotti meitä Kommatissa. Kommattilammen jää kylpi auringossa, ja moottorikelkkailijat ajoivat tuhatta ja sataa jään halki. Rannassa, saunan edessä, pulisi avanto.
Tämä on minusta todella inspiroiva avanto jo pelkästään katsella ja kuunnellakin. Avannon reunassa pumppu puhaltaa vettä pitäen sen liikkeessä niin, ettei se jäädy. Solina kuulostaa ja näyttää ihanalta, ja sininen vesi hohtaa kuin jalokivi keskellä valkoista jäätä. Jos ja kun minulla on joskus pihalampi, niin olisi mahtavaa pitää se sulana samalla tavalla. Kuinka ihanaa olisi katsella sulaa vettä olohuoneen ikkunasta halki talven!
No mutta takaisin nyt tuonne Kommattilammen avantoon.
Minulla oli villasukat jalassa, päähäni sain lainaksi hylkeenkarvalakin. Täytyy sanoa että yllätyin, kuinka helppoa veteen oli mennä. Olihan se kylmää kuin helvetti, mutta esimerkiksi viime toukokuiselta uintiretkeltäni tuttua hengityksen salpautumista ei tapahtunut. Oikeastaan ainoastaan sormien ja varpaiden palelu sekä kämmenien jäykistyminen oli ainoa vaiva, minkä vuoksi vedessä ei voinut olla kovin kauaa kerralla.
Kuten viimekin kerralla Kommatissa, oli myös tällä kertaa koko homman pääjuoni valokuvaus. Ei siis riittänyt, että ylipäänsä uskalsi mennä avantoon, vaan piti pysyä siellä ja olla sen verran onnellisen näköinen, että meistä otettuja kuvia voisi kunta joskus käyttää jossain.
Ei siis saanut näyttää siltä, että tekee tuskallista paleltumis- ja hukkumiskuolemaa.
Ei se joka hetki ollut ihan helppoa, mutta täytyy sanoa, että ei siellä vedessä niin kamalaa ollut kuin mitä olin pelännyt. Pystyi siellä olemaan. Mutta oli sieltä mukava päästä saunaankin aina välillä!
Tämä oli aivan huikea elämys ja olen todella onnellinen että pääsin sen kokemaan. Ei varmasti ollut viimeinen avantouintikerta minulle. Kuulin, että rantasaunan saa varata päiväksi ilmeisesti melko kohtuullisella hinnalla. Varokaa vain kaikki jotka joskus tulette meille kevättalvella kylään, saattaa avantovuoro kutsua.
Ensimmäistä, Pekka Kustulan ottamaa kuvaa lukuun ottamatta kuvista sekä mahtavasta elämyksestä kiitos Marjo Harjulalle. Hyvästä uintiseurasta kiitos Katrille! 🙂
Saari avaruudessa 