Saari avaruudessa

Nyt ollaan siinä pisteessä etten enää muista montako taloa ja mökkiä olemme käyneet katsomassa. Ehkä 15?

Olemme käyneet vaikka missä. Hannukaisessa, Kallossa, Jerisjärvellä, Vuotsossa, Rastissa, Ylläksellä, Tepastossa… Nähneet monta taloa ja mökkiä, joista valitettavasti yksikään ei ole syystä tai toisesta ollut meille se oikea.

Viikosta toiseen olen harmissani siitä, että niin täydelliseltä tuntuvat kotiehdokkaat vaatisivat heti kättelyssä valtavaa remonttia: kaikista myynnissä olevista suosikkikohteistani puuttuu joko vesi, viemäri, sähkö tai pahimmassa tapauksessa kaikki kolme. Mutta voi luoja, kuinka ne ovat suloisia mökkejä mitä kauneimmilla paikoilla!

Kotiehdokkaisiin tutustumisesta on tullut rutiinia. Joskus on mukana ollut välittäjä, joskus talon asukas. Muutamaan kotiin olemme päässeet tutustumaan ihan omin nokkinemme. Tämä viimeinen on minusta paras vaihtoehto, koska vain omassa porukassa ollessaan sitä voi todella aidosti kuulostella ja fiilistellä, mitä oma sydän kustakin paikasta on mieltä. Ei tarvitse miettiä, että mitähköhän tuo vieras ihminen nyt ajattelee minun ajattelevan.

Kodin etsiminen on, vaikkakin välillä turhauttavaa, myös rikastuttavaa. Olemme saaneet tavata monia todella ihania ihmisiä, jotka ovat päästäneet meidät koteihinsa tai mökkeihinsä, esitelleet paikkoja ja tarjonneet kahvia. Lähes puolentoista vuoden jälkeen tämä on ensimmäinen kerta, kun minä olen aidosti tekemisissä oikeiden kittiläläisten kanssa.

Minusta tuntuu aivan sydäntäsärkevältä kertoa heille yksi toisensa jälkeen, että ei, heidän kotinsa ei tuntunut siltä, että se voisi olla meidän kotimme.

Kaiken lisäksi sitä on usein vaikea selittää, miksi jokin paikka ei meille sovi. Kyse ei monestikaan ole siitä, että paikassa olisi mitään suurempaa vikaa – se vain ei tunnu oikealta. Pihapiiri voi tuntua levottomalta, talo voi tuntua vieraalta, sijainti voi olla hankala… Haluamme ehdottomasti kuunnella sisäistä ääntämme tässäkin asiassa.

Tosin pari sellaistakin paikkaa olemme käyneet katsomassa, jotka ovat olleet selvästi budjettimme yläpuolella. Tai joihin muuttaminen olisi vaatinut miehen työpaikan vaihtumista.

Alkuaikojen jälkeen mieleni on onneksi hiukan rauhoittunut tämän asian suhteen. Aluksi oman kodin etsiminen tuntui stressaavalta, mutta nyt siihen osaa suhtautua jo tyynesti.

Mietin tässä jo toisiakin kauppoja, jos pistäisi Lynxin vaihtoon ja ottaisi tilalle Yamahan. Talokauppoihin verrattuna kelkan vaihtaminen on sentään kuin lasten leikkiä.