Yöllä tulee myrsky. Koko päivän on jo vihmonut vettä, nyt tuuli yltyy. Sade tulee meille kovimmin keittiön ja makuuhuoneen ikkunoihin, saaden ne ropisemaan kotoisasti.
Mies osti Korgin ja tavaa nyt Sleeping sunin alkusointuja. En kestä miten ihanaa ❤
Eilen illalla oli revontulia täällä Etelä-Suomessakin. Voimakkaimmat itse täällä näkemäni, mutta en jaksanut niin myöhään enää lähteä kuistia kauemmas. On suuri onni saada asua näin valosaasteettomalla alueella. Tämä oli muuten myös syksyni ensimmäinen näkymä avaruuteen. Pimeä vuodenaika on alkanut, ja rakastan sitä.
Alla oleva kuva on otettu kuistilta.
Tämän toisen otin kännykällä makuuhuoneen ikkunan läpi juuri ennen maate menoa.
Katsomme iltaisin Taivaan tulia Areenasta. On kiva nähdä tuttuja paikkoja Kemijärveltä ja kuulla Lapin murretta.
Lappiin luvataan ensi yöksi lunta. Muistan, miten vaikea ensilumi minulle oli, vuoden vaikein hetki, jolloin tunsin voimattomuutta kahdeksan lumikuukauden edessä. Käperryn nyt Salon syksyyn kuin kissa lempeään ja tuttuun syliin, jossa talvi ei pure vielä aikoihin, eikä pahimmillaankaan ole ankara. Kuljen metsässä ja haistan yhä rehevät lehvät; peltoteillä haistan viljan ja saven; purojen äärellä tiedän kuulevani veden ilon läpi talven. Meren suuren, sulan hahmon energia tuntuu lähellä. Tuulikin tuoksuu mereltä ja elämältä ja hellii, vaikka raikkaana jo vihmookin ja kastelee ihoa sadepisaroin. Öisin kaartuu taivaan halki kirkas Linnunradan valovyö, suora näkymä avaruuteen levittäytyy kautta taivaankannen, jonka alla olen enemmän kotona kuin missään. Lounaan lempeä syksy, ihana. Rakastan.
Saari avaruudessa 