Joitakin viikkoja sitten punakylkirastas teki pesän kuistin seinustalla kasvavaan kärhöön. Emme olisi huomanneet mitään, ellei hautova lintu olisi joka ovenavauksella sännännyt kauhuissaan pois pesältä ja lennähtänyt siivet kahisten lähimäntyyn tai -kuuseen. Jos se olisi pysytellyt hiljaa paikoillaan, emme tänä päivänä tietäisi, että kuistilla on pesä.
Mutta mepä tiedämme, ja sen elämää on ollut mukava seurata. Munia oli ehkä 6–8, en kehdannut tuijottaa kovin tarkasti. Ne olivat pieniä ja somia ja sinisiä. Välillä emo tuntui olevan pitkäänkin pesältä poissa, mutta niin vain yhtenä päivänä noin viikko sitten poikaset alkoivat kuoriutua.
Samoihin aikoihin kärhön nuput alkoivat aueta, ja nyt se on korkea pörröinen seinämä vihreitä lehtiä ja violetteja kukkia.
Ensin kuoriutui yksi rastas ja muut pian perässä. Ne olivat aluksi kamalan pieniä ja vaaleanpunaisia rääpäleitä sinisine, umpinaisine jättisilmineen. Ovatko silmät alusta saakka aikuisen linnun kokoa, ja kaikki muu kasvaa niiden ympärillä?
Ovesta kulkiessamme vilkaisemme silloin tällöin nopeasti mitä pesään kuuluu. Se on aivan sopivalla korkeudella, mutta tuuhea kärhö kätkee sitä hyvin. Ehkä emolintu arvasi, että pesälle ei esimerkiksi harakka löydä eikä uskalla, kun se on ihmisten ovenpielessä tuuheassa köynnöksessä.
Otin isälle pari päivää sitten pikaisesti kuvan pesästä. Itse lasken kuvasta kuusi nokkaa. En ole tarkkaillut, hoitaako pesää yksi vai kaksi aikuista. Jatkuvasti on kuitenkin rastas läsnä, ja kun eilen istutin orvokkeja isompaan ruukkuun pienen matkan päässä, sain melkoiset huudot.
Keittiön ikkunan puolella on pöntössä harmaasiepon pesä.
Eilen näimme myös mäyrälapsia tontin alakulman tienoolla. Jostakin syystä he pyllerehtivät kaksistaan autotien reunassa keskellä kirkasta päivää, kun me kaarsimme autolla pois pihasta. Meidät huomattuaan mäyränpentuihin tuli vipinää, hetken ne hätäilivät tienvarressa ja syöksyivät sitten heinikkoisen ojan pohjalle ja jatkoivat matkaansa sitä pitkin. Metsässä ladon kulman lähellä erotin vielä kolmannen mäyrännaaman vihreän heinikon keskellä, mutta en nähnyt, oliko se aikuinen vai pentu. Ehkä se oli emomäyrä.
Ihana nähdä uusien elämien syntyvän ja kasvavan. Kesän lapsia, kuten minäkin. Toivottavasti näillä kaikilla nyt syntyneillä on onni elämässä yhtä myötä.
Kävin kotopuolessakin katsomassa tammia, jotka lapsena laitoin terhoista kasvamaan. Ne ovat jo korkeita. Lähimpänä omia lapsia kuin mitä minulla tulee koskaan olemaan, olen niistä hyvin ylpeä ❤
Edit: Alla viimeinen poikanen lähdössä pesästä ja emo sitä vahtimassa. Kaikki poikaset lähtivät pesästä yhden aamupäivän aikana syntymäpäivänäni.
Saari avaruudessa 