Yksi kesän odotetuimmista reissuista toteutui tällä viikolla, kun vietimme pari yötä Hossassa Suomussalmella. Seurana meillä oli ystäväpariskunta Kittilästä ja majapaikkana mökki Hossanportilla, pienen matkan päässä kansallispuistosta. Mökki oli pieni, mutta kohtuuhintainen ja todella kauniilla paikalla ja alueella.
Maisema mökin edustalla 
Saavuimme perjantaina vasta myöhään paikalle, joten siltä päivältä jäivät retket käymättä. Uimassa toki kävin, mutta järven vesi oli niin lämmintä, ettei se juuri virkistänyt. Aamulla sen sijaan ei enää nukuttanut, ja kymmeneltä olimme jo Julma-Ölkyn rannassa odottamassa päivän ensimmäisen venekierroksen lähtöä. Kierrokselle ei ollut tarvinnut etukäteen mitenkään ilmoittautua, vaan sinne sai vain mennä ja ostaa lipun kioskilta.
Lähtöjä oli noin kolmen vartin välein, miehet ehtivät juoda kupposet kahviakin ennen reissua. Lämpötila oli kirimässä helteeseen, joten Julma-Ölkyn raskas rengasreitti ei todellakaan houkuttanut – veneretki viilentävine tuulenvireineen oli juuri sopiva valinta. Reissun hinta oli 17 euroa per nokka ja ajelu kesti puolisen tuntia.
Julma-Ölkky oli todella vaikuttava. Varsinkin hieman ennen takaisin päin kääntymistä järvi kapenee todella jyrkkien vastarantojen väliin ja kalliot kohoavat taivaisiin. Kalliomaalauskin siellä oli, sitä pysähdyttiin katsomaan. Muutenkin veneen kuljettaja kertoili järvestä joitakin asioita.
Ölkyn-kierroksen jälkeen suuntasimme luontokeskukselle lounaalle. Sitten miehet ostivat kalaluvat vuorokaudeksi ja lähtivät kokeilemaan onneaan Huosilampeen ja Keihäslampeen. Me naiset sen sijaan valitsimme rentouttavimman tavan viettää paahtavaa hellepäivää, vaihdoimme uikkarit päälle ja pulahdimme luontokeskuksen vieressä olevaan Öllöriin. Siellä olimmekin hyvän tovin, ja minä löysin hauenkin!
Se olikin suurin hauki tähän saakka.
Öllörin jälkeen lähdimme etsimään miehiä ja samalla kävin vielä Huosilammessa. Siitä miehet lähtivät takaisin Hossanportille kokeilemaan e-fatbikeja, kun me naiset jatkoimme vielä retkipäivää kansallispuistossa ja lähdimme Muikkupuron laavulle.
Reitin varrelta aukeni jokseenkin paratiisimainen maisema Iso-Valkeaiselle. Seurailimme siinä kuikkien touhuja järvellä – linnut räpiköivät hurjaa vauhtia pitkin järven selkää. Näyttivät aikuisilta, mutta ehkä olivatkin vasta lentämistä opettelevia nuoria?
Muikkupurolla oli muutama muukin ihminen. Riisuimme hopusti kengät ja menimme kahlaamaan puroon. Täällä olen käynyt muutaman kerran ennenkin, todella viehättävä paikka. Uimassa en ollut aiemmin täällä käynyt, nyt tuli käytyä. Neljäs järvi yhdelle päivälle oli Keski-Valkeainen aivan laavun vieressä.
Muikkupuron maisema kohti Keski-Valkeaista 
Keski-Valkeainen
Vedestä noustuamme näimme hauen peuhaavan vielä matalassa vedessä. Varmaankin se oli sama hauki kuin jonka aiemmin olin nähnyt.
Katselimme Muikkupurolla hetken aikaa ympärillemme, on se hieno paikka. Tulistelemaan emme alkaneet, en ymmärrä kuka haluaa helteellä tulistella? Kuka ties metsäpalovaroituskin oli voimassa, emme katsoneet kun emme kerran evästellä aikoneet.
Sitten oli meidänkin aika palata mökille ja rauhoittua illanviettoon. Itselleni tuli uni aika aikaisin, en millään jaksanut valvoa kuten olin suunnitellut. Kaipa lämmin ilma ja pitkä oleskelu vedessä saivat väsyneeksi, vaikka mitään rankkaa fyysistä ponnistusta ei päivä ollutkaan pitänyt sisällään.
Seuraavana aamupäivänä kiersimme mieheni kanssa vielä Hossan luontopolun. Maisemat olivat kauniit ja metsä tuoksuva, vaikka kovin rentoutuneeseen tilaan emme tällä kertaa päässeetkään. Valitettavasti olimme ajoittaneet reissumme päällekkäin ison polkujuoksutapahtuman kanssa, mutta onneksi juoksijoita oli poluilla vasta nyt lauantaina. Perjantain olimme saaneet nauttia Hossasta kaikessa rauhassa. (Minulla ei toki ole mitään polkujuoksijoita vastaan. Oma luontoelämys vain on rentouttavampi, kun ei kirjaimellisesti kymmenen sekunnin välein tarvitse väistää jotakuta kapealla polulla – tai saada vastaantulevan juoksijan henkäisyjä suoraan naamaan näin korona-aikana).
Reitti oli meille tuttu, sillä olimme kiertäneet sen aikoinaan ensimmäisellä yhteisellä Hossa-reissullamme sateisena päivänä vuonna 2016. Siitä on tarina Retkipaikassa.
Ennen kotimatkalle lähtöä halusin käydä kurkkaamassa yhden järven vielä, Umpi-Valkeaisen. Vaikka tällä kierroksella ei kaloja näkynyt, oli järven kaunis maisema ja kirkas vesi aivan paratiisimainen yhdistelmä. Valkoinen hiekka, punaiset huojuvat vesikasvit ja vihreä nurmikko järven pohjalla näkyivät kirkkaana auringon ihanassa valossa. Näkyvyyttä oli niin monta metriä, että en osaa edes arvioida. Uin aika syvällä ja pohja näkyi upeasti silloinkin. Äärimmäisen hieno lopetus reissulle ❤
Enpä olisi osannut yhtään täydellisempää reissua kuvitellakaan, paitsi ehkä niin, että olisi ollut ainakin päivä tai pari enemmän aikaa. Saa nähdä palaammeko Hossaan vielä tämän kesän tai syksyn aikana, mutta ensi kesänä ainakin taas!
Vedenalaisretkistä kirjoittelen jokaisesta tarinat Vedenalaisretkiä-blogiini kunhan joudan. Nyt taidan painua Ounasjokeen. Lämpömittari näyttää ulkolämpötilaksi +35°C.
Saari avaruudessa 