Siitä saakka kun aloitin snorklausharrastuksen, olen kohdannut veden alla kaloja. Joskus parvia, joskus yksittäisiä persoonia, joskus isoja, joskus pieniä – mukavan harvassa ovat olleet ne kerrat, ettei pinnan alla olisi tullut vastaan ketään. Yksikin, pienikin kala tekee reissusta heti kiinnostavamman tuodessaan maisemaan eloa.
Kalan kohtaaminen on yllättävän vaikuttava tilanne. Toisin kuin esimerkiksi lintujen kanssa, kalaa pääsee usein lähelle ja se saattaa itsekin tulla lähemmäs. Kalaa saa usein katsoa silmästä silmään ja tarkkailla rauhassa sen liikkeitä ja yksityiskohtia. Kokemus on todella intiimi ja siten hyvin vaikuttava.
(Hieman myöhemmin juuri nämä kohtaamiset muokkasivat minusta ensin kasvissyöjän ja sitten vegaanin. Tunsin itseni raukkamaiseksi, kaksinaamaiseksi petturiksi, kun ensin sain viettää kalojen kanssa eräitä elämäni vaikuttavimmista hetkistä ja nauttia niiden luottamuksesta, ja myöhemmin löin niitä päähän ja söin, vaikka olisin helposti voinut valita toisin. Kun sitten eräänä päivänä huomasin, että minun oli päästettävä katiskaan jääneet kaksi kalaa vapauteen, päätös oli tehty. Nostin katiskan lopullisesti pois vedestä, ja astuin kasvisruokavalion polulle. Kadun vain sitä, etten astunut sille polulle jo kauan, kauan sitten. Mutta nykyään ainakin voin snorklatessa katsella kaloja läheltä ja nauttia niiden seurasta puhtain sydämin tietäen, että olen luottamuksen arvoinen.)
Tammikuussa 2023
Vaikuttavuutta lisää sekin, ettei pinnan alle yleensä ole nähnyt – kalojen parissa olen maailmassa, joka aukeni minulle vasta muutaman vuosikymmenen elämisen jälkeen. Se on uutta ja ihmeellistä.
Hossassa, vaikka kohtasin myös kaksi kaunista haukea, jäi parhaiten mieleeni Ahvenkuningas. Kala oli suuri, kirkkaasti parvensa suurin, vaikka parvikin oli suuri ja täynnä suuria ahvenia.
Vanhuksen evistä näkyi, että elämää on takana.
Kuitenkin kala oli todella hyväkuntoinen ja aivan yhtä utelias ja reipas kuin muutkin parven kalat.
Ahveneen tulee komea körmyselkäinen muoto kun se kasvaa ikää ja kokoa. Vauva-ahvenet ovat vain päitä joilla on isot silmät ja pyrstö. Vanha, kookas ahven on kunnioitusta herättävä näky.
Toivon kohtaavani Ahvenkuninkaan joskus vielä uudelleenkin, kun palaan Hossaan. Se on selkeästi osannut vältellä kalastajien narrausyrityksiä kauan – toivottavasti osaa jatkossakin.
Saari avaruudessa 