Tänään oli aika kesän ensimmäisen onkireissun. Olin saanut sisäpiiritietoa muuan järvestä tässä lähellä, josta kuulemma nousisi hyvin kalaa.
Hain Seolta matoja purkillisen ja ajoimme mieheni kanssa järvelle. Siellä ei ollut muita, ja paikka oli pomppuisen hiekkatien päässä, mutta vanhoja nuotiopaikkoja oli parin metrin välein joka suunnassa.
Viritin lihavan madon koukkuun ja nakkasin kaislikon reunaan. Koho alkoi nykiä saman tien.
Puolessa tunnissa ja vain kahdella madolla minun onnistui nostaa järvestä kymmenen lihavaa särkeä.
Pari pääsi karkuunkin, mutta ei se haitannut. Upeassa kesäillassa kelpasi kalastella.
Rannan kaislikossa molskui pari isoa haukeakin, jotka näkyivät kauniisti kirkkaassa vedessä. Järvellä lenteli tiiroja ja pikkulokkeja.
Kotona leikkasin saksilla kaloilta päät irti ja mahat auki ja vedin sisuskalut pois. Suomustin säret pihalla saksilla, suomut irtosivatkin yllättävän helposti.
Pyöritin peratut kalat munassa ja korppujauhoissa ja paistoin voissa pannulla.
Että oli hyvää.
Tällaisista onkireissuista minä pidän. Yli puolet kaloista pääsi vielä pakkaseenkin odottelemaan vuoroaan.
Saari avaruudessa 