Eilen meille muutti kisumisu.
Keskustelua omasta pikku kissasta on käyty alusta saakka. Olimme haikaillen selailleet ilmoitustauluja, ja välillä siellä oli ilmoiteltukin kissanpennuista. Jotenkin asia oli sitten aina vaan jäänyt. Tähän saakka.
Yhtenä iltana lompsin kirjastoon ja vaikka en aikonut edes pysähtyä ilmoitustaulua lukemaan, osui ilmoitus silmääni, vaikkei siinä ollut edes kuvia. Nyhtäisin puhelinnumerolapun taskuuni.
Autossa otin asian puheeksi, että nyt tämä tuntuu minusta oikealta. Miestä ei tarvinnut puhua ympäri, hän oli heti täysillä mukana. Hänella on ollut kova kissakuume jo kauan.
Seuraavana päivänä sain kuulla, että pentueesta yksi oli jäljellä. Leikkisä tyttö, harmaaraitainen. Syntynyt elokuussa. Sovimme tapaamisen ja riensimme tarvikkeiden kera hakemaan kisua kotoisasta talosta aivan Levin juurelta.
Jätin kantokopan eteiseen ja kissa luikahti sinne omin päin, kun vielä raatailimme sen tätä nykyä entisen omistajan kanssa. Hän olikin meille tuttu kasvo vakiokaupastamme Leviltä.
Kissa meni koppaan siis tyytyväisenä ja lähdimme ajelemaan kotiin 30 asteen pakkasessa. Katti nukkui koko matkan.
Kotona alkoi heti armoton paikkojen tutkiminen ja leikkiminen. Kissa piehtaroi matolla ja kehräsi heti moottorin lailla. Missään vaiheessa se ei arastellut meistä kumpaakaan. Lapsiperheen kissa on onneksi tottunut ihmisten seuraan ja käsittelyyn.
Mietin, tuleeko yöstä rauhaton. Mutta ei, kissa oli hiljaa kuin aave, eikä ollut keksinyt edes mitään jäynää.
Tänään olemme olleet kahdestaan kotona. Ulkona ei vielä olla käyty.
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa aivan ihanalta kissalta. Utelias ja osallistuvainen, mutta kuitenkin rauhallinen. Antaa silitellä ja ottaa syliin, ei kynsi eikä pure kuin korkeintaan leikillä. Kehrää välillä yksinäänkin niin että näyttää kuin sillä olisi joku kohtaus meneillään.
Aamupäivän se istui sylissäni kun tein töitä, mutta siirtyi kohta sänkyyn nukkumaan. Nytkin nukkuu kippuralla tuolla peittojen alla.
Olimme päättäneet Levi-nimestä jo kauan kauan ennen kuin mitään eläintä olikaan. Eli tässä se nyt sitten on, Levi.
Saari avaruudessa 