Koko päivän on ollut 32 astetta pakkasta.
Olen pysytellyt kotona. Kelkkailijoita ei tänään ole liikkunut joen jäällä. Maailma on liikkumaton ja hiljainen kun pakkanen on tarpeeksi kireää.
Onhan lintulaudalla onneksi eloa, kun punatulkut ovat syömässä aamusta iltaan.
Mukava yllätys oli kahden poron ilmestyminen. Ne kävelivät kelkkareitillä joen jäällä kohti Kittilää. Olivat varmaan menossa isolle kirkolle asioita toimittamaan.
Meillä näkyy vain aniharvoin poroja. Omalla pihalla en ole nähnyt niitä koskaan. Se on harmi, minun puolestani niitä saisi olla piha täynnä ja vaikka eteisessäkin yksi.
Yhtenä iltana jokin aika sitten poro oli pihalla ja pelästytti miehen pahanpäiväisesti, kun tämä oli menossa laittamaan autoa roikkaan aamuksi.
Tai en tiedä kumpi siinä pelästyi enemmän, kun en ollut näkemässä.
Porojen ilmestyminen oli ilman muuta päivän kohokohta ainakin kissan mielestä. Se seurasi poroja ikkunasta kurnuttaen ja silmät kiiluen.
Nuorta kattia kyllästyttää, kun ulos on liian kylmä mennä ja sisällä minä vain istun tietokoneella. Se keksii kaikenlaista jäynää, erityisen mieluista on yrittää pudottaa jokainen esine työpöydältäni ja loikata sen perään.
Ai että minä sitten pidän tästä elämäntahdista täällä Lapin talvessa.
Saari avaruudessa 