Roadtripillä: Alta, Kautokeino ja Karesuvanto

Lauantai-iltana mies palasi etelästä opintomatkalta kotiin. Sunnuntaiaamun rauhallisella teehetkellä mietittiin, mitä sitä keksisi sunnuntain ohjelmaksi. Parin sekunnin päähänpistolla päätimme ajaa Kautokeinoon, jonne meiltä on noin 130 kilometrin matka.

Tie Kautokeinoon on kapeahko ja hiukan kippurainen. Puolivälissä matkaa aurinko otti erävoiton pilviverhosta ja valaisi kirkkain sätein koko satumaisen tunturimaailman ympärillämme. Näimme kauniin punaisen ketun, poroja ja poromiehiä ja vaikka kuinka paljon moottorikelkkoja. 

Kautokeinossa poikkesimme Essolla syömässä norjalaisten suosikkiherkkua pölseä elikkä suomeksi ihan tavallisia hodareita. Ostin huoltsikalta myös Top Gearin Stig-ilmanraikastimen. Kysyin myyjältä mielestäni sujuvalla saamenkielellä että paljonko se maksaa, mutta vastaukseksi sain harmikseni norjankieliset 39 kruunua.

No Kautokeinosta palasimme hetken matkaa takaisin päin kunnes keksimme että ajammekin Altaan sen sijaan että palaisimme suoraan kotiin. 

Altaan oli siitä joku ehkä 130 kilometriä. Tiesin että tien Altan-puoleinen osuus on kaunista, kun jyrkät kalliot kohoavat kaikkialla ympärillä.

No emmehän me Altassa mitään varsinaisesti tehneet, oli sunnuntai ja koko Norja on kiinni sunnuntaisin. Pysähdyimme parille parkkipaikalle ihailemaan sulaa Jäämerta. Näimme suuria laivoja ja laskeutuvan lentokoneen.

Altasta lähtiessämme sää muuttui harmaaksi ja lunta tuli taivaalta niin että näkyvyys meni aika huonoksi. Mutta ei se mitään. Tie oli minulle tuttu viime syksyn ruskareissulta, ja matkanteko oli kuin ruusuilla tanssimista.

Keskiviikkona koitti seuraava yhteinen vapaapäivä. Tällä kertaa olimme suunnitelleet ohjelman kivasti etukäteen, ja aamulla Fiiu kurvasi jälleen kohti Kautokeinoa. Pysähdyimme saamelaiskaupungissa taas aamupäivän pölsellä, mutta sitten jatkoimmekin matkaa kaupungin läpi kohti Suomen käsivartta. Olimme päättäneet nimittäin käydä Hetassa ainakin ja ehkä kauempanakin.

Enontekiöläinen bussipysäkki hihitytti minua siinä määrin että oli pakko ottaa kuva.

Hetassa pysähdyimme syömään ja lähettämään kortin äitille. 

Enontekiöläisen kannessa oleva elintarvikekaupan mainos vakuutti meidät siitä, että meidän tosiaan kannattaa käydä Ruotsin puolella Karesuvannossa pyörähtämässä. Olimme muutenkin väläytelleet ajatusta Ruotsissa käymisestä, kun kerran huudeilla oltiin.

Käsivarteen vievällä tiellä on mielettömät maisemat… Oli ihan piristävää käydä pitkästä aikaa Ruotsissakin!

No joo. Ensimmäiselle reissulle pituutta kertyi noin 550 kilometriä ja toiselle noin 600. Vaan kun on ihana auto ja ihanaa seuraa sekä Lapin ja Ruijan mielettömät maisemat niin eipä tuntunut matka laisinkaan pitkältä.

Muita kuulumisia:

Tänään oli mahtava työpäivä. Norjalaiset luulivat minua norjalaiseksi, Alkossa multa kysyttiin henkkarit ja kirsikkana kakun päällä oli ranskalainen pariskunta jonka kanssa juttelin hyvän aikaa ja joka suureen ääneen kehui hyvää ranskaani. Mies oli asunut pitkään Albissa joka taas on Gaillacin naapurikaupunki, ja Gaillacissa minä vietin vaihtarivuoteni. Kaupan sulkemisen aikaan sen ovia lukitessani pariskunta kävi vielä ovella tuomassa minulle pullon ranskalaista olutta kiitokseksi juttutuokiosta.

Ensi viikolla tästä pyyhkäisee ohi Finnmarkslöpet. Ajattelin mennä kuvaamaan, kun sopivasti on sillä lailla vapaata.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: