Piipahdin viikonloppuna ystävän luona Kouvolassa. En ole ennen ajanut noin pitkää matkaa (250 kilsaa suuntaansa) autolla yksin, mutta hyvinhän se meni. Ajoin motarilla Lohjalle, sieltä tietä nro 25 Hyvinkään ohi Mäntsälään, siitä taas motaria Lahteen ja lopulta taas tietä nro 12 Kouvolaan. Ajomatka kesti muutaman tunnin. En malttanut pysähtyä kahvittelemaan saati syömään matkalla, aivan pienen pysähdyksen tein huoltsikalla jossain Lohjan ja Mäntsälän välimaastossa.
Lähdin ajamaan perjantaina töiden jälkeen, joten pimeä ehti laskeutua jo ennen kuin ehdin edes Lohjalle. Maisemista ei siis menomatkalla tarvinnut nauttia. Tie ei ollut niin liukas, että siinä olisi koko ajan tarvinnut olla sydän syrjällään. Mutta kyllähän sitä varovainen sai olla.
Mulla oli kännykkä ja sitä myöden navigaattori kyllä mukana, mutta en tarvinnut ajo-ohjeapua. Olin ennen lähtöä katsonut reitin kartalta ja Streetview’n kautta olin katsonut kaikki oleelliset risteykset. Risteykset olivat minulle siis jo tuttuja, vaikka ajoin niihin ensimmäistä kertaa elämässäni.
Lauantai startattiin aamupalalla katsoen Top Gearin Polar Specialia. Sitten lähdettiin turistikierrokselle Kouvolaan. Ei ehkä maailman kaunein kaupunki, mutta keskusta oli kivan kompakti ja monipuolinen. Taaplattiin kävelykatua ja käytiin Coffee Housessa.
Sain opastetun ajelun myös Kasarminmäellä, ja käytiin tsekkaamassa valtava kauppakeskus Veturi.
Takaisin kämpille ajettiin sightseeing-reittiä niin, että nähtiin UPM:n tehtaat upeassa jokimaisemassa.
Kammattiin naamamme ja lähdettiin illaksi ulos. Ystävän kaveri oli kutsunut meidät hohtokeilaamaan hänen ja vaimonsa kanssa. Olen keilannu viimeksi lukiossa, mutta olis se paljon huonomminkin voinut mennä. Oli ihan huippukivaa!
Keilauksen jälkeen mentiin Olé-nimiseen espanjalaisravintolaan. Tilasin alkuruuaksi valkosipuliöljyllä maustetut herkkusienet ja pääruuaksi jättirapuja, jotka tarjottiin maustetun riisin ja paistettujen kasvisten kanssa. Ravintola oli kiva ja ruoka todella hyvää, samoin palvelu.
Ravintolassa tuli puheeksi, että voitaisiin vielä käydä neljästään katsomassa uusi Paranormal Activity -leffa. Ei ehditty näytökseen, mutta ajettiin ystävän kotiin ja katsottiin siellä leffa nimeltä Wolfman. Ihmissudet ja vampyyrit ei ole mun juttu, mutta hyvässä seurassa sitä nyt katsoo mitä vain.
Sunnuntaina lähdin ajamaan kohti kotia jo puolilta päivin, saadakseni nähdä maisemat valoisaan aikaan. Aurinko paistoi mielettömän kauniina. Autossa oleminen ja musiikin huudatus on kamalan terapeuttista. Mietin Norjaa ja sinne muuttamisen mahdollisuuksiani. Pitää tutustua lähemmin norjalaisiin työpaikkasivustoihin. Sitä vaihtoehtoa täytyy pitää silmällä.
Kotimatkalla pysähdyin vielä Kasvihuoneilmiössä. Kävelin suoraan koko komeuden läpi pimeään ja kylmään takahuoneeseen, jossa puoli vuotta sitten näin myytävän armeijan upeita lyhyitä villakangastakkeja. Takki löytyi ja se maksoi 8 euroa. Se on minulle hiukan iso, mutta ainakin sen alle mahtuu hyvin villapaita, tai oikeastaan kaksikin.
Ja nyt maate.
Saari avaruudessa 