Norja-haaveista

Tuli aamulla tutkittua taas Norjan karttaa iskän kanssa. Ja kahlattua Helgelandia läpi streetview’n kanssa hyvä tovi.

En meinaa pysyä nahoissani kun mietin sitä ensi kesän päivää, kun Salo ja Suomi jäävät taakse ja auto kurvaa kohti Norjaa. Ensiksi heti merelle, sitten kiitäen Ruotsin läpi ja nopeasti Norjaan. Kaksi viikkoa aikaa, aivan mieletöntä! 

Norja on nyt poltellut mielessä jo niin kauan ja niin monella tapaa, etten jaksaisi enää odottaa sinne pääsemistä.

Iskä totesi, että vaikka Norja onkin kallis, niin halvalla pääsee, kun ei osta mitään. Se on ihan totta.

Lähden Norjaan saadakseni olla Norjassa. Lähden näkemään ja kokemaan Norjaa. Kuulemaan norjan kieltä. Tuntemaan Norjan tuulet ja tuiverrukset, katsomaan Norjan merta, vuoria, kaupunkeja ja ihmisiä. Ehkä vilkuilemaan salaa, minne voisin muuttaa ja mistä voisin kysyä töitä? Miksi ei! Ei sitä kamalan vakavasti kannata ottaa, mutta muistutan itseäni siitä, että ihan kaikki on mahdollista.

Pakkanen on viime päivinä kiristänyt ihoa. Sahajärvi on saanut jään peitokseen ja Teijonlahtikin on kuulemma alkanut jäätyä. Ehkä se talvi ehtii tässä hetken viipyillä, ennen kuin taas on kevät. Minulle on ihan sama mikä vuodenaika on. Ei tuo kuukauden putkeen jatkunut sadekaan maata kaatanut, vaikka aurinko ei ihan oikeasti näyttäytynyt täällä sinä aikana kertaakaan.

Toki auringon vilkkeessä saa kauniita kuvia. Ja koirakin säilyy edes hiukan puhtaampana, vaikka hinkkaakin itseään jostain syystä mielellään likaisia autoja vasten.

Tein eilen ystävän kanssa päivämatkan Taivassaloon. Aurinko paistoi ihanasti ja juuri ennen määränpäätä alkoi sataa hiljalleen kaunista lunta. Merikotkakin nähtiin. Reissun jälkeen kävimme vielä Ikeassa syömässä. 

Sinitarrasin Utön karttakortin keittiööni kaapinoveen. Oikein hyvin näkyville.

Utön olemassaoloa ei saa unohtaa.

Jotenkin tekisi mieli koittaa soluttautua siihen lintuharrastajamereen, joka Utön kallioilla keväisin ja kesäisin kuulemma velloo. Luulen, että viihtyisin siinä porukassa, vaikka en olekaan lintujen kanssa ihan niin supervakavissani kuin monet heistä.

Kesällä Utössä saisin nauttia merestä ja aurinkoisesta saaristosta, vaikka samalla vähän tirppoja tiirailisinkin.

Joo. Onneksi huone heinäkuuksi on jo varattuna.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: