Saari avaruudessa

Vuosi vaihtui.

Oli ehkä paras vuodenvaihde ikinä.

Uudenvuodenaatto, klo 20:00
Oltiin ystävien kanssa Matildassa katsomassa ilotulitusta. Siellä oli ihmisiä ihan hirveästi. Rannan ihanat putiikit ja rakennukset olivat kaikki avoinna, kauniit jouluvalot tuikkivat ja ihmiset olivat hyvällä mielellä.

Autoletka oli valunut kohti Matildaa jo kauan ennen kahdeksaa, jolloin ilotulitusshow’n tiedettiin alkavan. Ihmisiä tuli siis kaukaakin, ei siellä pelkkiä oman kylän immeisiä ollut. Esitys olikin upea. Meren pintaa pitkin raikui Dire Straitsin Money for nothing juuri ennen, kuin taivasta alettiin räjäyttää alas raketeilla. Glögi maistui hyvältä ja tunnelma oli mahtava. Ilotulitteiden mahti sai yleisössä aikaan hauskoja ilmeitä.

Esitys kesti joitakin minuutteja, minkä jälkeen suurin osa ihmisistä alkoi taas ahtautua autoihinsa ja ryömiä autoillaan mäkeä ylös ja pois.

Klo 20:15
Me ei lähdetty rannasta heti, vaan mentiin rantaravintolaan syömään oikein kolmen ruokalajin ateria. Alkuruuaksi oli halloumijuustosalaattia, pääruuaksi ihanaa karitsaa ja jälkkäriksi suklaakakkua. Paikallinen bändi esiintyi, ihmiset tanssivat ja tarjoilijoilla oli täysi työ ehtiä palvella kaikki asiakkaat ja puikkelehtia tanssivien ihmisten lomassa.

Musiikki oli niin kovaa, että siinä ei kyllä ystävien kanssa voinut jutella juuri mitään. Mutta ei se paljoa haitannut. Ehti sitä jutella myöhemminkin.

Klo 00:00
Vuosi vaihtui ystävän kotona, Ylviksen kettuvideon tahdissa. Se oli aika makea tapa vaihtaa vuosi. Hyvässä seurassa, hyvässä musiikissa, nauraen, talo täynnä herkkuja. Maistoin ensimmäistä kertaa Cuba Libreä ja se oli ihan tolkuttoman hyvää.

Pieni uudenvuoden riittikin piti tietenkin tehdä. Emme valaneet tinaa, mutta kirjoitimme jokainen paperille ikäviä asioita, jotka haluttiin pois elämistämme, ja poltettiin paperit yksi kerrallaan takassa. Se oli aika puhdistavaa. Pisti ajattelemaan.

Uudenvuodenpäivä, klo 02:00 (..?)
Jossain vaiheessa yön pimeimpinä tunteina käveltiin merenrantaan taskulampun saattelemana. Rannassa kaatuneen kaislikon keskellä nökötti puutarhakeinu, johon juuri sopivasti mahtui neljä ihmistä tiiviisti istumaan. Syötiin valtavia, chilimarinoituja ja ihan käsittämättömän herkullisia paistettuja ravunpyrstöjä ja kuulosteltiin merta, jonka aallot lotisivat rantaan vain parin metrin päässä meistä. Siellä me istuttiin, pimeässä merenrannassa keskellä yötä. Herkuteltiin ja fiilisteltiin. Parasta.

Klo 12:00
Ei siinä loppujen lopuksi tullut nukuttua kuin muutama tunti.

Aamupalapöytä oli mieletön. Mannapuuroa lakkahillolla, paistettua munaa ja pekonia, patonkia, juustoa, hedelmiä, kahvia, teetä, Batterya, omenamehua… Ei vuosi paremmin voisi alkaakaan.

Klo 14:00
Lietsoin ihmiset lähtemään Matildaan luontopolulle. Tai no, ei se paljon lietsomista vaatinut. Lähdettiin kiertämään Puolakkajärveä. Noin kymmenen kilsan lenkki metsä-, suo- ja järvimaisemissa.

Ilma oli pehmeä, raikas ja täynnä happea. Aurinko ei ollut lähelläkään näyttäytyä, mutta sadekaan ei uhannut. Oli juuri sopiva. Sammalmättäät näyttivät ihanan kutsuvilta, niin pehmeiltä, kauniilta ja eläviltä. Järvi oli harmaa ja rauhallisen hiljainen. Koira yritti kampittaa meitä pitkospuilta jorpakkoon ja oli monta kertaa lähellä onnistuakin.

Reitillä osa oli polkua, osa pitkospuita, osa paljasta kalliota ja osa hiekkatietä. Istahdettiin hetkeksi yhdelle laavuista katselemaan puiden takana aukenevaa järvimaisemaa. Kuunneltiin, mitä sammaloituneilla siirtolohkareilla oli meille asiaa, ja ihailtiin kristallinkirkkaita ja syviä lampia ja puroja. Puita oli kaatunut polulle siellä täällä, mutta hyvin niistä aina pääsi yli tai ympäri.

Ystävä nappasi kengät jalastaan ja käveli pitkän matkaa paljain jaloin. Tammikuussa! Juuri tuollaista pitää elämän ollakin. Että tekee ihania ja ehkä vähän hullujakin asioita, koska se tuntuu hyvältä ja on mahdollista.

Teerisaaressa laavulla oli ihmisiä ja nuotio tuoksui ihanalta. Tutkailtiin rannassa piruuttamme uimamahdollisuuksia ja päätin, että keväällä mennään Teerisaareen yöksi. Maalis-huhtikuussa teerien soidin on parhaimmillaan, ja sillä laavulla yöpyessä sitä pääsee ihailemaan tosi läheltä.

Oli ihan mahtava uusi vuosi. Nyt väsyttää ihan kamalasti. Ei muuta kuin maate ja reilut kymmenen tuntia taas vaan unta kalloon.