Saari avaruudessa

Lehdet ovat juuri puhkeamassa tuomiin ja koivuihin. Parin viikon ajan olemme olleet kodinomistajia – äidin lapsuudenkoti, jossa olemme nyt jo asuneet loppukesästä 2022 alkaen, siirtyi meidän omistukseemme kuun alkupuolella. Kauppa toi mukanaan paljon iloa ja huojennusta, sillä olemme vuosien varrella kiintyneet ja kotiutuneet tähän paikkaan niin, että olisi ollut suru lähteä täältä ja muuttaa johonkin sellaiseen taloon, jota emme tunne ja jolla ei ole meille ennalta mitään merkitystä tai tunnearvoa. Tuntuu kunnialta saada tämä paikka itselle. Minulle tämä on mummola, vaikka ei tätä koskaan mummolaksi kutsuttu – tulimme aina mamman ja pappan luo.

En vielä puoli vuotta sitten tiennyt, että tämä talo olisi tulossa myyntiin, saati että sen hinta-arvio täsmäisi budjettiimme, jonka olimme itsellemme yhdessä neuvotelleet ja asettaneet. Mutta kaikki osui kohdalleen. Tuntui hyvältä tulla kaupanteosta omaan kotiin ilman edes valtavaa lainaa harteilla.

Kevätviikonloppuina olemme siivonneet nurkista omia sotkujamme. Alakertaan on kertynyt paljon roinaa, joka on odottanut kierrätyskeskukseen pääsemistä – tyhjiä pahvilaatikoita ja sen sellaista. Nyt alkaa olla siistiä ja puhdasta, ylimääräinen tavara on poissa ja loput ovat järjestyksessä omilla paikoillaan.

Talossa on meille paljon (liikaakin) tilaa, mutta Sodankylän-koti opetti, että vaikka tilaa on ylimääräistä, ei se tarkoita, että pitäisi haalia tavaraa vain tilan täyttämiseksi, vaan on ihan ok, että on myös tyhjää. Koen suorastaan helpotusta siitä, että meillä on paljon jopa typötyhjiä kaappeja, ja että oikeasti tiedän aika lailla jokaisen esineen, joka tässä talossa on, ja olen tietoisesti päättänyt sen säilyttämisen puolesta – pois lukien tietysti puolisoni tavarat.

Vaikka nyt olemme kodinomistajia, ei suuria muutoksia ole kiinteistölle luvassa. Lammen kunnostamisesta uimakuntoon haaveilen, ja siihen liittyviä mahdollisuuksia aion selvittää – lampi on suht iso ja ollut kauan oman onnensa nojassa, kasvanut täyteen kasveja ja sellaista. Lisäksi pikkutuvan katto pitää vapauttaa sammalesta ja sen päällä lepäävästä vanhan männyn latvasta. Toivon, että puu jatkaa elämäänsä latvan katkaisun jälkeenkin.

Pikkutuvasta aiomme huonekaluilla sisustaa itsellemme kesämökin. Sinne tulee sänky ja jokin yksinkertainen näyttö, josta voi katsella vaikka sarjoja. Tupa on ihanan koivikon keskellä ja siellä on sauna ja takka, täydellinen paikka viettää mökki-iltoja ja -öitä mihin vuodenaikaan tahansa, vaikka marraskuista sateenropinaa kuunnellen. Kisukin on käynyt siellä jo tutustumassa, tietenkin hän tulee mukaamme ”mökille”.

Olohuoneen ja makuuhuoneen huonokuntoiset, vanhat tapetit aion irrottaa, niiden tilalle tulee maalia ja uutta tapettia. Myös keittiön kaapinovet saavat maalikerroksen. Muuta remonttia – jos noita juttuja nyt voi remontiksi kutsua, ennemmin se on freesausta – ei ole luvassa ennen kuin talon terveys alkaa vaatia joitakin suurempia toimenpiteitä. Vaaleat seinät eivät ole minun juttuni, joten en ole lainkaan pahoillani siitä, että vanhat, vaaleat tapetit alkavat etenkin olohuoneessa jo laskeutua itse alas seiniltä ja on siten pakko korvata. Tilalle aion sammalenvihreää ja tummaa turkoosia.

Mulla on kirpputoripöytä Salossa vielä joitakin viikkoja. Myyn tavaroita, jotka syksyllä sortteerasin pois laitettaviksi ja pakkasin laatikoihin. Nyt, kun kävin ne uudelleen läpi, totesin, että luopumispäätökset olivat olleet oikeita, vain yhden kirjan palautin laatikosta takaisin hyllyyn. Kun saan rahat kirppikseltä, voin suunnata niiden kanssa maalikauppaan.

Kylmäkuisti on ollut meillä sotkuisena varastona ja kierrätyskeskuksena talvella. Nyt suunnittelen siitä kaunista kesähuonetta pöytineen ja tuoleineen, ikkunat haluan saada auki ja niihin verkot, jotta kissa ei karkaa.

Heräämme arkiaamuisin hieman ennen viittä. Kesäaikaan siirtymisen jälkeenkin nyt alkaa olla taas jo valoisaa siihen aikaan.