Sato alkaa kypsyä. Mustaviinimarjat ja punaviinimarjat ovat jo poimittuina matkalla pakkaseen – ei niin, että se mitenkään minun ansiotani olisi. Ei suinkaan, vanhempani vain ovat ahkeria.
Toivottavasti minustakin tulee vanhempana ahkera touhuamaan sadon kanssa. Vielä sellaista intoa ei ole näkynyt, vaikka olen joutunut pakosta yrittämäänkin.
Testailin tänään pikaisesti uutta kameraani. Ostin eilen Samsungin Smart Camera EX2F:n. En oikeasti tajua kameroista paljoakaan (lue: mitään) vaikka osaan ottaa ihan hyviä kuvia. Tajuan silti, että tämä kamera oli suorastaan ilmainen maksaessaan vain 150 euroa. Uutena. Kameraliikkeestä.
Vanha kamerani oli niinikään Samsungin pikkukamera ja on se minulla edelleen käytössäkin. Vanha kamera on WB850F ja olen ollut siihen enemmän kuin tyytyväinen. Uuden kamerani se pesee ainakin zoomissa mennen tullen: vanhan zoom on 21x, uuden vain 10. Uusi on kuitenkin jykevämpi ja sillä saa kuvattua hyvin esimerkiksi hämärässä tai jopa melko pimeässä.
Miksi kamerakauppaan ylipäänsä eksyin niin siksi, että vanhan kamerani silmäluomet lurpsahtivat. Olen pitänyt sitä laukussa ilman suojaa (tiedän, olen idiootti) ja nyt linssinsuojukset ottivat sitten sellaisen tällin, että ne eivät enää suostuneetkaan vetäytymään pois linssin edestä, kun avasin kameran. Myyjä kertoi, että linssinsuojukset pystyy kyllä joku käsistään taitava nappaamaan kokonaan poiskin. Mutta esitteli sitten uudenkin kameravaihtoehdon.
Päätin miettiä asiaa yön yli ennen ostopäätöstä.
Isä sai tosiaan järjestettyä linssinsuojukset pois tieltä ja nyt vanhakin kamera toimii kuten ennenkin. Päätin silti ostaa uudenkin kameran, koska halusin sen ja se oli edullinen. Lintukuvauksessa vanha on edelleen lyömätön zoominsa takia, joten aion kuljettaa tästedes molempia mukana. Karhunkuvausreissulla ensi viikolla uuden kameran hämäräkuavusominaisuudet tulevat varmasti tarpeeseen.
Viime viikon ihanat ukkoskuurot raikastivat ilmaa hetkeksi, mutta edelleenkin sitä lököillään kaameassa paisteessa. Pystyn jotenkuten olemaan kuumassa, mutta suoraa aurinkoa en kertakaikkiaan kestä. Silmät alkavat vetistää ja iho kirvellä, mutta ennen kaikkea tunnen suurta ahdistusta suorassa auringossa.
Oltiin eilen vanhempien kanssa Hossuksella uimassa. Siellä oli ihan kamalasti väkeä vielä iltaseitsemän jälkeenkin. Mutta ei se paljoa haitannut, kunhan parkkiruutu vapautui. Hossus on pieni järvi ja rantakin on pieni. Vesi on aika kirkasta ja tummaa ja se tuoksuu ihanalta, järveltä. Järven kuuluu tuoksua järveltä. Hossuksen ranta on hiekkaa, ei ollenkaan mutaista, kivistä tai limaista, vaan puhdasta ihanaa hiekkaa. En muista, koska olisin ollut siellä viimeksi. Ehkä yläasteaikoina?
Saari avaruudessa 