Saari avaruudessa

Kuuntelen Juice Leskistä. Ihanaa, kun sataa.

Olin eilen sisareni kanssa elämäni ensimmäistä kertaa tapaamassa astrologia. Ennen varsinaista istuntoa joimme kahvit ja söimme pullaa ja mansikoita. Tunnelma oli rauhallinen ja lämmin ja juttelimme elämästä ja maailman menosta vähän niitä näitä. Oli niin… tyyntä. Siellä aina on, olen ollut siellä ennenkin, joskaan en astrologilla, vaan enkelihoidoissa.

Puhuimme nyky-yhteiskunnasta ja siitä, kuinka meitä ihmisiä pidetään tavallaan auktoriteettien hihnan nokassa, meidät ohjataan uskomaan että olisimme aina jonkun ulkopuolisen voiman – vaikka nyt jumalan – armoilla, emmekä enää ymmärrä, kuinka paljon voimaa meissä itsessämme todella on. Antaudumme vain muiden huolehdittavaksi ja luulemme, ettei meistä itsestä ole melkein mihinkään.

Tämä oli minusta hyvin kiintoisaa. Kuinka usein maalailenkaan mielessäni maailmaa ilman ihmisen keksintöjä.

Tähtikartastani keskustelimme pitkälti yli kaksi tuntia. Välistä meinasin alkaa kyynelehtiä, koska kuulin itsestäni monenlaisia tuttuja tosiasioita. Sain hillittyä kyyneleet, mutta ne olisivat kyllä olleet onnenkyyneleitä. Onnea siitä, että on ilmiselvät syyt sille, miksi minä olen minä. Koin tukea ja hyväksyntää, jota voin kantaa mukanani lopun elämääni.

Koskettavimmat asiat liittyivät tähän muuttokuvioon ja sen aiheuttamiin reaktioihin minussa ja lähipiirissäni. Sain vahvistusta siitä, että minun todella on nyt hyvä aika muuttaa. Ensi vuodelle on luvassa jotain suurta ja hyvää, nimenomaan uraan liittyen. Olen hyvin, hyvin onnellinen, että sain tukea tälle asialle. Olen tiennyt olevani oikealla polulla osaamatta perustella, miksi. Nyt tiedän, ettei minun ihan vielä tarvitsekaan osata tarkasti perustella – kyllä se sieltä ilmi käy jossain vaiheessa.

Esiin tuli sekin asia, että vaikka kaksosena minun pitäisi olla mahdottoman hyvä kommunikoija, niin tunteista ja ajatuksista puhuminen läheisille ihmisille on minulle tavattoman vaikeaa. Se minulle kerrottiin, tiesin sen toki jo ennenkin, mutta nyt sain selityksen sillekin. Siis sellaisen selityksen, ettei minussa ole vikaa, vaan se on ennemminkin piirre.

Nousevassa merkissäni olen leijona. Tämä ei ole ennen kertonut minulle oikein mitään, mutta nyt sain selvennystä siihen. Nousevaan merkkiin kasvetaan ja opitaan, se ei kenellekään tule automaationa. Astrologi pyysi minua miettimään, millaista arvostusta leijona nauttii eläinradan merkeissä. Siihen minä olen kasvamassa.

En ole ruutitynnyri, joka joskus kiukun hetkellä räjähtäisi. Sen sijaan osaan olla arjessakin kipakka sanoissani ja testaan muita ihmisiä tuon tuostakin. Tämä on minulle hyvin tuttua ja astrologin sanomana se sai minut virnistämään. Muistan saaneeni opettajalta kommenttia jo ala-asteella siitä, että minulla on terävä kieli.

Laumapaine ei minuun pure, vaan teen juuri niin kuin minusta itsestä hyvältä tuntuu. Tämä saa jotkut ihmiset ärsyyntymään ja jotkut ottamaan mallia.

Yllätyksiä minulle ei luonnettani koskien tullut, muuta kuin ehkä juuri tuo, että sitä nousevaa leijonaa on syytä tukea, koska sellainen sieltä nyt on tulossa ja olen siitä hyvin iloinen. Tarvitsenkin leijonan voimaa ja itseluottamusta, ja minua on jo pitkään ihmetyttänyt se, miksi minulta itseluottamusta puuttuu. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut sitä itseluottamusta löytämään, kyllähän tuo muuttokin nyt vaatii aikamoista luottamusta ja uskoa omaan itseeni. 

Uutta oli minulle se, että olen syntynyt vanhan kuun aikaan. Tämä selittää kuulemma muun muassa sitä, miksi hyvinkin syvälliset ajatukset kumpuavat mielessäni tuon tuosta ja miksi osaan hyvin hahmottaa maailmaa nähdä ja selittää syitä ja seurauksia.

Vanhan kuun myötä tulee viisautta. Toisaalta kaksoselle leimallista on lapsellisuus.

Tässä vain pintaraapaisu asioista, joita käsittelimme ja joista huolella keskustelimme. Henkilökohtaisimpia asioita en tässä tarkemmin avaa, mutta suurpiirteisesti voin sanoa, että hyvää on luvassa ja sain monella tapaa tukea muutolle. Kuulemma se on Saturnus joka on kutsunut minua ja olen kuullut sen kutsun, minkä seurauksena olen päättänyt kuunnella sisäistä ääntäni ja muuttaa. Tulevana syksynä ja varsinkin ensi vuonna Uranus ilmeisesti huolehtii työkuvioistani, ja luvassa on jotakin upeaa.

Lopuksi olisi ollut mahdollista kysyä vapaasti mitä vain, mutta ei tuntunut siltä, että olisin halunnut kysyä mitään. Tuntui, että olin saanut jo kaikki vastaukset, joita nyt kaipasin. Ehkä tämä kertoo siitä, että olen oppinut ainakin jonkin verran keskittymään hetkeen ja olemaan murehtimatta niin paljoa. Olen kai oppinut luottamaan elämään. Ja olen alkanut sisäistää sen, että ikuiselle olennolle yksi ihmiselämä on joka tapauksessa vain silmänräpäys.

Ensi vuoden urakehityksen lisäksi tehtiin muitakin ennusteita. Ne pidän omana tietonani.