Olimme ystäväni ja hänen isoäitinsä kanssa maanantai-iltana kesäteatterissa Mathildedalissa. Sää oli upean aurinkoinen ja lämmin, meri kimalteli sinisenä.
Tilasimme rannan ravintolassa pienet alkupalat ennen teatteriesitystä. Oi kuinka nautinnollista se olikaan!
Mathildedalin ruukkiympäristö tarjoaa kertakaikkiaan upeat puitteet kesäteatterille. Vanhat valtavat ruukkirakennukset, alueen läpi virtaava pieni joki ja ja suuret, ikivanhat lehtipuut luovat aivan omanlaistaan tunnelmaa. Näytelmään kuuluneet hevoset Irmeli ja Urho sopivat ympäristöön kuin nenä päähän.
Teatteriesityksenä oli Teatteri Provinssin Kulkurin valssi. Tokihan olen tuon nimen useinkin kuullut, mutta tarina oli minulle täysin vieras enkä halunnut ottaa siitä etukäteen selvääkään. Pidin mielen avoimena.
Esitys oli tosi hauska, monta kertaa sai nauraa ja vähintään hymy pysyi kyllä koko ajan huulilla. Tarina oli kiinnostava ja eläväinen. En tiedä paljonko siinä oli otettu vapauksia, koska alkuperäinen tarina on tosiaan minulle vieras. Mutta hauskaa ainakin oli.
Kiteytettynä juoni oli se, että suomalainen tyyppi ampui venäläisen tyypin Pietarissa, pakeni Suomeen, tekeytyi kulkuriksi liikuskellen erinäisten remmien (sirkuksen ja mustalaisten) mukana. Rakastui ylimystön naiseen, joka oli oikukas pässinpää, mutta meni lopulta naimisiin kulkurin kanssa.
Näyttelijätkin olivat hyviä. Oli hauska yllätys, että naispääosan esittäjä olikin ala-asteaikainen koulukaverini.
Esitystä kiellettiin kuvaamasta ja oletin sen sitten tarkoittavan kaikkea muutakin kuin videokuvausta. Väliaikana ja esityksen loputtua otin kyllä kuvia. Aivan välttämättä minun oli saatava kuva lavasteiden hääkuvasta, koska se nauratti minua niin mahdottomasti. Tuollaisen hääkuvan itsekin haluan jonain päivänä.
Yleisö oli lähes sataprosenttisesti yli 60-vuotiasta, oli siellä meidän lisäksemme ehkä kaksi tai kolme nuortakin. No, pääasia, että yleisöä oli todella runsaasti.
Irmeli sai halauksen väliajalla.
Saari avaruudessa 