Pinnan alla Manamansalossa

Työtehtävät veivät minut tällä viikolla Rokua Geoparkiin ja siellä muun muassa Manamansalon saarelle. Jostain olin jo aikoja sitten saanut vihiä Manamansalon kirkkaista vesistä, joten kamerat ja muut kamat olivat mukana. Kun sitten työt olivat purkissa ja tarvittavat kohteet kävelty ja kuvattu, oli aika etsiä sopiva paikka mennä veteen. Oulun urheilusukeltajien sivuilta olin löytänyt vinkiksi Heikanlammen, mutta varmasti alueella on monia muitakin kirkkaita lampia. Heikanlampeen oli helppo mennä portaita pitkin ja vastassa oli ihana, vitivalkoinen hiekkapohja, joten juuri täydellisempää paikkaa ei olisi voinut löytyä.

Upeilta puuportailta oli ylellistä laskeutua veteen. Hetken aikaa piti ihan vain seisoskella polvia myöten vedessä ja ihailla maiseman kauneutta, turkoosia kirkasta vettä ja valon välkehdintää. Oikealla puolella näkyi veteen kaatunut kelopuu, jonka suuntaan sitten lähdin tutkimaan maisemia pinnan alle.

Puunrungon alla ja ympärillä suuri mutta harva parvi ahvenia vietti kesäpäivää. Rungon tarjoama varjo toimi heille maja- ja lymyilypaikkana.

Kalat olivat pieniä, näihin kuviin taisivat tallentua isoimmat yksilöt. Osa oli välinpitämättömiä, mutta muutama uteliaskin ystävä mahtui joukkoon ja tuli peilaamaan itseään linssistä.

Puunrunko ei ollut syvällä veden alla, ja pitikin vetää keuhkot täyteen ilmaa jotta keho nousi vielä muutaman sentin ylemmäs ja mahduin mukavasti leijumaan rungon yli. Pohja oli hienoa hiekkaa muutamine erilaisine kasvilajeineen. Jonkin verran mieleen tuli Hossan Umpi-Valkeainen.

Hiekkamuodostelmat erottuivat myös pinnan alla joidenkin metrien syvyydessä. Ahvenet viettivät siellä verkkaisesti aikaansa, osa lepäili suoraan hiekalla.

Kuljin rantaa myöten portailta sekä oikealle että vasemmalle jonkin matkaa. Haukea koitin pitää silmällä, mutta en onnistunut häntä löytämään. Onneksi ahvenia oli paljon ja maisema oli muutoin kaunis ja vesi ihanaa. Aurinkokin paistoi koko ajan ja sää oli parempi kuin mitä ennuste oli luvannut.

Olin edellisenä päivänä käynyt myös Kokkojärvi-nimisessä lammessa, jonka erämaiset rannat olivat todella kauniit ja pinnan alla oli valtavasti puita, jotkut todellisia järkäleitäkin. Kuitenkin silloin oli hyvin pilvinen sää ja vedessä siksi hämärää, eikä paikka oikein päässyt oikeuksiinsa. Alueella on monia monia isoja ja pienempiä lampia. Iso-Peura ainakin ilmakuvassa vaikuttaa myös kirkkaalta, mutta siihen en tällä erää ehtinyt tutustua. Kuitenkin jos Manamansaloon joskus palaan, on Heikanlampi ainakin taatusti listalla.