Eilinen sunnuntai alkoi sateisena, mutta sadealue väistyi lounaasta alkaen ja tulikin mieleen, että nyt jos koska voisi olla hyvä hetki käydä Hangossa. Sinne näytti aurinkoa jo pian puolen päivän jälkeen. Ennusteen mukaan myös tuuli oli aika kovaa, mutta olin maastokartalta löytänyt Hankoniemeltä pienen uimarannan, jonka piti olla suojan puolella. Miestä ei tarvinnut kahta kertaa houkutella lähtemään mukaan, mutta jotta reissu olisi antoisa hänellekin, poikkesimme matkalla myös hienossa Hangon rintamamuseossa.
Uimaranta löytyikin monen mutkan päästä, ja paikka näytti hyvältä. Eihän sitä koskaan oikein voi tietää mitä perillä todellisuudessa on, jos ei ole ennen käynyt, vaikka kuinka olisi tutkinut karttoja, ilmakuvia ja sääennusteita. Mutta täällä oli kaikki kohdillaan: suht kirkas vesi, suht vähäinen tuuli ja erinomainen kallio, josta oli helppo laskeutua veteen ja helppo myös kiivetä ylös. Vaikka rannalla ei ollut ketään muuta, päivysti siellä jopa uimavalvoja.
Heti veteen mentyäni näin alapuolellani kalan, jonka nanosekunnin ajan luulin olevan ahven, mutta sitten totesin heti, ettei se olekaan. Kala oli pohjassa ja erikoisen muotoinen ja luulen sen olleen kivinilkka, joka kyllä kuuluu ahvenkaloihin. Alla olevaa kuvaa parempaa otosta en ehtinyt ottaa, ennen kuin hän piiloutui kasvien joukkoon. Pyrstö vain pilkottaa enkä tiedä, voiko siitä vahvistaa kalalajiarviotani oikeaksi taikka vääräksi.
Kuten usein, jälleen vesi näytti pinnan alta käsin hieman sameammalta kuin rannalta katsellessa. Ihan sopiva näkyvyys kuitenkin oli, alas näki ainakin pariin metriin ja aurinkokin soi valoaan koko sen ajan kun olin vedessä.
Bongasin kiven päältä taskuravun. Hän oli niin pieni, että olisi mahtunut tulitikkurasiaan. Valokuvaa en saanut tällä kertaa, mutta tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun osuin löytämään taskuravun.
Kivipintoja peittelivät merirokko ja erilaiset levät.
Nauhamaisia otuksia, jotka jälkikäteen vahvistin siloneuloiksi, oli monta. Lisäksi näin kolmipiikkejä.
Alla onnistunein kuvani siloneulasta. Olin liikkeellä järkkärin kanssa ja hieman jännitti että miten se tarkentaa, mutta varsin hyvin se oli pärjännyt kautta linjan. Alamme ehkä hiljalleen löytää yhteistä säveltä.
Alla vielä sellainen kuva siloneulasta, jota en tiennyt edes ottaneeni – vasta editissä huomasin kalan pään kurkottavan esiin rakkolevän keskeltä.
Vedessä tuli vietettyä hyvän aikaa. Kuten yleensäkään, en ottanut aikaa enkä tiedä veden lämpötilaa. Ihana siellä oli kelluskella laiskasti menemään. Ja tämä oli oikein ylellinen ranta siinä mielessä, että oli ihan oikea uimakoppi missä riisua ja pukea. Ehdottomasti aion palata tälle rannalle joskus. Fakta on, että Hanko on lähin ja helpoin sellainen kohde minulle, missä pääsen snorklaamaan edes jotakuinkin kirkkaaseen meriveteen.
Saari avaruudessa 