Kuten viime vuonnakin, kesän ensimmäiseksi snorklauskohteeksi valikoitui Iso-Valkee. Muun muassa siksi, että meillä oli muutenkin asiaa Somerolle, mutta myös siksi, että kun vesi uhkaa olla viileää ja edellisestä kerrasta on pitkä aika, niin on kiva, että ranta on tuttu. Se on yksi jännitystekijä vähemmän kun tietää, mihin on menossa ja millaista siellä on.
Autoja oli parkissa useita, mutta rannalla ei muuta kuin yksi seurue. He olivat juuri tehneet leiskuvat tulet nuotiokehään. Kävin vaihtamassa uimapuvun päälleni ja ennen veteen menoa menin jututtamaan heitä. Luulen, että he olivat Ukrainasta, mutta yhteinen kieli löytyi englannista. Kerroin, että nyt ei saa tulistella, kun on maastopalovaroitus. Seurueessa oli nuorempaa ja vanhempaa väkeä, mutta kaikki tuntuivat ymmärtävän ja nuoremmat vahvistivat asian puhelimistaan. He sammuttivat tulet, ja minulle jäi vähän huono omatunto, kun heillä oli penkeillä valtavat määrät lihoja, joita olivat aikeissa alkaa grillata, ja nyt meni suunnitelma ihan mönkään. He pakkasivat kaikki tavarat takaisin autoon ja lähtivät. Toivottavasti löysivät jostain hormillisen tulisijan jossa valmistaa ruuat.
No, sillä aikaa kun he pakkasivat kamppeensa, minä menin järveen. Tunsin heti, että vesi oli paljon lämpimämpää kuin olin odottanut.
Pudottauduin veteen eikä se muistuttanut talviuintia enää lainkaan. Koko viikon on ollut tosi lämmintä, jopa helteitä, mutta en ollut odottanut, että se olisi aivan näin lämpimän veden saanut aikaiseksi.
Ahvenia ilmoittautui heti monia. Ensimmäiset olivat pikkuisia, mutta sitten alkoi esiin tulla isompiakin ja lopulta ihan kunnon jättejä.
Vesi tuntui jotenkin ahdistavan samealta ja arvelen, että viime päivien tuulinen sää on sekoittanut siihen kunnolla siitepölyä. En nähnyt mitään mitä kuvasin ja arvioin, että kuvista tuskin yksikään onnistuisi. Kuitenkin jälkikäteen sain todeta, että uskomatonta kyllä, kaikista reissuista juuri tällä kierroksella oli enemmän onnistuneita kuin epäonnistuneita kuvia. Kamera ilmeisesti näki vedessä minua paremmin ja aloin miettiä, että olikohan minulla vain lasi ollut huurussa.
Nuorten lumpeenlehtien värikäs violetti teki kaunista sävyä maisemaan. Lehdilla oli pieniä kierrekotiloita. Isot ahvenet kaartelivat ympärilläni, mutta olivat hyvin varuillaan. Ehkä kesäkauden mittaan ne hieman kesyyntyvät, kun rannalla käy paljon uimareita?
Miehelläni on huomenna asiaa Somerolle ja pohdin, että saattaisin ottaa uusintakierroksen järvessä heti saman tien. Kun nyt kerran on vauhtiin päästy. Tästä alkaakin minulla kahden viikon loma, joten jos tulee nuha niin tulkoon.
Saari avaruudessa 