Syksyn ensimmäinen viikko

Syksy alkoi viime perjantaina. Aamulla joki ja sitä ympäröivä maasto oli niin paksun sumun vallassa, ettei vastarantaa näkynyt. Teltta joen törmällä näytti seisovan maailman laidalla. Kun aurinko nousi korkeammalle ja kirkasti maailman, oli ilmiselvää, että oli syksy. Vielä edellisenä päivänä oli ollut kesä. Syksy alkaa joka vuosi yhdessä ainoassa päivässä. En osaa tarkkaan sanoa mikäJatka lukemista ”Syksyn ensimmäinen viikko”

Talvipäivä Vaalajärvellä

Vaalajärvi ei ole ihan yksinkertainen järvi tutkia. Sen luo johtaa heikosti yleisiä reittejä. Uimarannalle pääsee, mutta muita teitä en ole järven rannalle paikallistanut. Sellaisia, joidenka päässä ei olisi mökkejä. Viime viikolla, kun aioimme mieheni kanssa käydä kauppareissulla, vaihdoimmekin lennosta suunnitelmia. Koska aurinko paistoi, mikä on harvinaista herkkua, päätimme käydä tutkimassa Vaalajärveä moottorikelkalla ensimmäistä kertaa. SuuntasimmeJatka lukemista ”Talvipäivä Vaalajärvellä”

Poropuistossa Luostolla

Tänään käytiin moikkaamassa poropuisto Koparan söpöläisiä miehen ja hänen tyttärensä kanssa. Kopara oli meille tuttu paikka entuudestaan, koska kävimme siellä ekan kerran viime kevättalvena. Kopara on Pyhä-Luoston kansallispuiston vieressä oleva poropuisto, jonne voi sen aukioloaikoina pölähtää ilman etukäteisajanvarausta. Pihalla oli jonkin verran autoja, ja valtaosa väestä vaikutti olevan ulkomaalaisia. Kävimme ensin kahvilassa evästauolla, ennen kuinJatka lukemista ”Poropuistossa Luostolla”

Jouluretki ja aaton vieras

Meillä oli jo viikkojen ajan kiilunut silmissä ajatus siitä, että jos aattona on kirkasta, tekisimme ensimmäisen kelkkaretkemme tälle talvelle. Kävi tuuri, ja aamu valkeni kirkkaana. Koska pakkasta oli kuitenkin 25 astetta, päätimme tehdä vain parin tunnin kierroksen läheisellä vaaralla. Olimme kuulleet, että sieltä olisi hieno maisema kauas. Ja maisemahan sieltä löytyi. Yllä kuvassa vasemmalla Sattasvaara,Jatka lukemista ”Jouluretki ja aaton vieras”

Tuhannen poron erotuksissa

Pääsin tänään käymään poroerotuksissa. Kaarestunturin lähellä olevalla Kautoselän aidalla oli 1000 poroa. Sinne johtava tie oli pieni ja erhakossa. Veräjä oli niin hieno, etten meinannut osata avata sitä. Onneksi kukaan ei nähnyt. Kun lopulta pääsin aidalle, oli siellä mahoton sakkia keskellä eimitään. Porojen röhkintä ja sorkkien töminä kaikui vaimeana korkean metsän ilmassa. Kirnu on pyöreäJatka lukemista ”Tuhannen poron erotuksissa”

15 ruskaretkikuvaa Kaarestunturilta

Tänään oli päästävä tuulettamaan ajatuksia. Eletään päiviä, kun ruska on paikoin parhaimmillaan, mutta osa puista on jo pudottanut melkein kaikki lehtensä. Toisaalla haavikko helisee vielä vihreänä, toisaalla keltaisena, jossain kirkuvan punaisena. Vadelmat ovat kypsyneet ja niissä lehdet ovat vielä vihreät, vierestä ovat maitohorsmat jo kellertyneet ja ruskistuneet – elävän kuolema alkaa olla käsillä, ja seJatka lukemista ”15 ruskaretkikuvaa Kaarestunturilta”

Sattasen porokisat

Porokisat ovat mukavia pikku tapahtumia, joita keväisin on Lapissa monessakin paikkaa ja niitä voi turistille suositella. Minä käväisin tänään Sattasen porokisoissa Sodankylän pohjoispuolella. Oikea tienhaara oli selkeästi merkitty jo hyvissä ajoin, jolloin pystyin sankassakin lumisateessa vaivatta suunnistamaan juuri oikealle pienelle metsätielle. Meitä oli suoranainen autojen letka joten arvasin, että paikalla olisi paljon ihmisiä. Liikenteenohjaus toimi,Jatka lukemista ”Sattasen porokisat”

Poroja katsomassa Luostolla

Oltiin katsomassa poroja Pyhä-Luostolla Koparan poropuistossa. Luostolle on meiltä nykyään varsin lyhyt matka, vain 50 kilometriä. Ensimmäiseksi piipahdettiin Koparan kahvilaan, jossa pannukahveen kera naatiskeltiin puolukkapiirakkaa. Poronpolun pääsymaksu oli 5 euroa per nokka. Porot aitauksessa olivat kesyjä. Aidan vieressä oli arkullinen rehua, jota poroille sai syöttää. Tosi hyvä systeemi, kerrankin pääsi oikein kunnolla tekemään tuttavuutta porojenJatka lukemista ”Poroja katsomassa Luostolla”

Iltakävely läheisellä vaaralla

Päätimme etelästä saapuneen ystäväni Essin kanssa valloittaa yhden läheisistä vaaroista. Lukemattomat kerrat olin katsellut tuota vaaraa tieltä käsin ja miettinyt, että tuonne voisi joskus mennä. Se aika koitti tällä viikolla. Kävelimme tietä jonkin matkaa, ja hiekkamontun takaa poikkesimme metsään. Jo aivan muutaman askeleen jälkeen, ennen kuin olimme varsinaisesti edes vaaran rinteillä, aukeni näin kaunis näkymä.Jatka lukemista ”Iltakävely läheisellä vaaralla”

Iltakävelyllä Pallaksella

Tänään piti vähän päästä tuulettamaan päätä ja ajatuksia. Kun sain työt pakettiin ja mieheni oli lenkittänyt Moskun, käynnistimme auton ja kurvailimme Raattaman kautta Pallastuntureita katsomaan. Iltarusko oli kauneimmillaan kun saavuimme paikalle. Minulla oli jo kelkkatakki päällä ja mieskin totesi, että sen verran on vilakka, että hänkin taitaa kaivaa Sinisalonsa taas kesän jälkeen esille. Oja oliJatka lukemista ”Iltakävelyllä Pallaksella”