Kaamos

Virallinen kaamos alkoi alkuviikolla. Eroa aiempaan ei varsinaisesti tullut huomanneeksi, aurinkoa ei juuri ole näkynyt useampaan viikkoon. Pihalle se lakkasi näkymästä jo kirkkaiden päivien aikana joskus marraskuun puolivälissä. Elämä on näinä aikoina tavallistakin hiljaisempaa. Päivässä on muutama hämärä tunti, muutoin on pimeää. Ilta alkaa kahdelta. Pilvisyyden vuoksi kuukaan ei pääse valaisemaan. Ei se minua kylläJatka lukemista ”Kaamos”

Vuoden ensimmäinen viikko

Kaamos on ilmeisesti taittunut ainakin virallisesti. En ole nähnyt aurinkoa vielä, koska en ole poistunut kotoa moneen päivään. Vietin äskettäin kolme vapaapäivää kahdestaan kissan kanssa, miehen ollessa töissä aamusta iltaan. Voin kertoa että oli melko hiljaisia päiviä, varsinkin kun en viitsinyt edes autoa käynnistää että olisi käynyt jossain. Nautin kyllä kovasti. Juuri tuollaiset hiljaiset päivätJatka lukemista ”Vuoden ensimmäinen viikko”

Revontuli-ilta

Sain eilen illalla töiden jälkeen puhdin kolata ja lapioida lunta oikein apinan raivolla niin, että pihalle tuli taas kunnolla tilaa. Linko on syväjäässä. Siinä tunnin lapioinnin jälkeen satuin katsomaan taivaalle. Luulin ensin näkeväni otsalamppuni valossa vain häiveen oman hengitykseni höyryä, mutta otsalampun sammuttaessani huomasin, että taivaalla oli ohkainen, vihreä revontulikaari, joka luikersi suoraan yläpuolellani. PäätinJatka lukemista ”Revontuli-ilta”

Kaamos

Kaamos alkaa virallisesti ensi viikolla, mutta enää pariin viikkoon (kolmeen jopa?) ei aurinko ole näkynyt pihallemme. Meillä on siis tällainen mikrokaamos vallinnut jo kauan. Viime viikonloppuna käytiin Levillä ja Ylläksellä, ja siellä hieman korkeammalla aurinko vielä näkyi tulipunaisena pallona horisontissa. Katsoin suoraan sitä kohti, vaikka niin ei saisi tehdä, ja yritin imeä sen voimaa verkkokalvojenJatka lukemista ”Kaamos”

Pimeänrakkaudesta

Huomaan löytäneeni rakkauteni pimeyttä kohtaan. Pimeä metsä, pimeä kylätie, kaamos… ja siihen kaikkeen kuuluva hiljaisuus ja keinovalojen puute on hengelleni suurta nautintoa. Vasta viime aikoina olen alkanut tiedostaa tämän puolen itsessäni. Kun lähden pimeällä ulos, en ota mukaan valoa, ellen ole menossa tekemään jotakin erityistä. Lenkillä valoa ei tarvitse vuoden pimeimpänäkään ajankohtana, koska lähes sysipimeälläkinJatka lukemista ”Pimeänrakkaudesta”

Aurinko

Tänään ensimmäistä kertaa kaamoksen jälkeen näin auringonsäteitä. En siis vielä itse aurinkoa, mutta kirkkaita, selkeitä, suoria auringonsäteitä, jotka valaisivat lumisten koivujen latvoja. Tänä vuonna talvisää on ollut harmittava. Vaikka kaamos on ollut paljon, paljon lyhyempi kuin silloin kun asuin Karigasniemessä, niin se on tällä kertaa ollut paljon inhottavampi. Koko loppuvuosi 2016 oli pilvinen, sateinen jaJatka lukemista ”Aurinko”

Ketunliekit

Hetken aikaa pyörin keskellä tietä, mutta sitten päätin kääntyä iltalenkiltäni ympäri. Päästin Moskun vapaaksi juoksemaan joenrantaan ja hain kameran. Revin puupenkin irti hangesta ja nakkasin sen rantatörmän lumeen. Se sai toimia jalustana. Mosku kohnasi rantaa ja kävi välillä tarkistamassa, että minulla on kaikki hyvin. Olen rakastanut revontulia siitä saakka kun tulin pohjolaan. Ne tuntuvat ystäviltä.Jatka lukemista ”Ketunliekit”

Aurinko näkyy vielä

”Ken juurtunut kerran on multaan karun routaisen tunturimaan, se kaipaa ei sieltä pois koskaan, ei vaihtaisi kohtaloaan” Souvarit: Tunturin kukka Tällaisia lenkkimaisemia tänään.  Samalla kun televisiossa kerrottiin, että Levillä ois pakkasta vain muutama aste, näytti meidän mittari täällä 30 kilsan päässä -17 astetta. Moskua kyllästytti, kun kuvasin maisemia lenkillä. Se päätti hyödyntää luppoaikansa piehtaroimalla. PihallaJatka lukemista ”Aurinko näkyy vielä”

Tunnelmia illoista

Viime päivinä on nähty kaamoksen värejä. Kuukauden meitä peittänyt pilviverho on poissa ja taivas on nyt kirkas, minkä ansiosta pakkastakin on 15 astetta. Ounasjoen pinta jäätyä jytkähti yhdessä yössä. Kuukin näyttäytyi eilen ensimmäistä kertaa aikoihin. Auringon laskiessa sen vastapuolelle taivaankantta nousee sinipurppura väri. Kas näin: Kun taas samaan aikaan läntinen taivas näyttää tältä: Tänään tuliJatka lukemista ”Tunnelmia illoista”

Pikavisiitti Kittilään

Kaveri laittoi viikon puolivälissä viestin että lähdenkö viikonloppuna seuraksi Kittilään ajamaan. Vastasin että no tottakai, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli viikonloppuna parantaa jo viikon vaivannutta pirun ärsyttävää flunssaa. Lauantaina töiden jälkeen pakkasin nopeasti laukun ja lähdimme matkaan. Täältä Karigasniemeltä on Kittilään Pokan kautta noin 300 kilometriä. Pakkasta oli vajaat 30 astetta, joten pakkasin mukaan pilkkihaalarit jaJatka lukemista ”Pikavisiitti Kittilään”