Kelkkaretki Särkitunturille & vuoden ensimmäinen aurinko

Eiliselle lupasi kaunista keliä ja kun kerran molemmilla oli vapaa, päätimme lähteä pitkästä aikaa ihan kunnon kelkkaretkelle. Vuoden viimeisenä päivänä, perjantaina, emme mitään erityistä puuhanneet – katsoimme Netflixiä ja menimme nukkumaan hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Mutta vuoden 2022 ensimmäinen päivä tuntui osuvan monella tapaa nappiin retkipäiväksi, koska olisi kirkasta muttei liian kylmä, ja lisäksi oliJatka lukemista ”Kelkkaretki Särkitunturille & vuoden ensimmäinen aurinko”

Talvipäivänseisaus & joulu

Tällä viikolla tehtiin talvipäivänseisauksen iltana jo pitkään suunniteltu iltareissu tunturiin. Pakkasta oli 25 astetta, mutta koska taivas oli kirkas ja molemmilla oli inspistä lähteä, emme antaneet kylmän haitata. Sitä paitsi tunturissa ylempänähän yleensä on lämpimämpää kuin alhaalla, ja niin tälläkin kertaa. Erämaata halkova tie oli hiljainen, ketään ei tullut puolen tunnin ajomatkalla vastaan. Kuu valaisiJatka lukemista ”Talvipäivänseisaus & joulu”

Kaamos

Vielä muutama päivä talvipäivänseisaukseen. Maailma on ollut pitkään tyystin mustavalkoinen, mutta eilen alkoi taivaalla näkyä pastellinsävyjä samalla, kun pakkanen putosi taas melkein kahteenkymmeneen asteeseen. Nyt kylläkin enää vain -13. Kävin illalla kuvaamassa Kuuta, pitkästä aikaa sekin näkyi ja melko suuri jo olikin. Kirkas kuutamo heitti terävät varjot hangelle, katselin sitä musiikkia kuunnellen hetken aikaa, ennenJatka lukemista ”Kaamos”

Pakkaskelejä

Melko kylmä oli marraskuu, ja varsinkin joulukuun alku. Melkeinpä viikon ajan ehti pakkanen olla noin kolmessakympissä, nyt hieman lauhempaa, kohta kai hieman taas jäähtyy, sitten lauhtuu kunnolla. Mökin rakenteet ovat paukkuneet, takkaa on lämmitelty, ulko-ovea on vältetty turhaan avaamasta, kissakaan ei ole hinkunut ulos. Kävelyllä olen kyllä käynyt joka päivä. Ihan hyvin sitä on kylmälläJatka lukemista ”Pakkaskelejä”

Kaamoksen kynnyksellä

Kuulumisia kirjoittaessa sitä tulee huomanneeksi kuinka suuressa roolissa luonto ja sää elämässä ovat. Kulloisenkin vuodenajan erityispiirteet, taivaan liikkeet ja keli ovat läsnä melkein kaikessa tekemisessä ja jopa ajatuksissa, jopa näin etätyöläisen elämässä, jossa sentään työtunnit kuluvat tiiviisti kannettavan äärellä. Itselläni ei ole tapana edes istua läppäri sylissä ulkona tai muualla, vain kotona keittiön pöydän ääressä.Jatka lukemista ”Kaamoksen kynnyksellä”

Kaamos

Virallinen kaamos alkoi alkuviikolla. Eroa aiempaan ei varsinaisesti tullut huomanneeksi, aurinkoa ei juuri ole näkynyt useampaan viikkoon. Pihalle se lakkasi näkymästä jo kirkkaiden päivien aikana joskus marraskuun puolivälissä. Elämä on näinä aikoina tavallistakin hiljaisempaa. Päivässä on muutama hämärä tunti, muutoin on pimeää. Ilta alkaa kahdelta. Pilvisyyden vuoksi kuukaan ei pääse valaisemaan. Ei se minua kylläJatka lukemista ”Kaamos”

Vuoden ensimmäinen viikko

Kaamos on ilmeisesti taittunut ainakin virallisesti. En ole nähnyt aurinkoa vielä, koska en ole poistunut kotoa moneen päivään. Vietin äskettäin kolme vapaapäivää kahdestaan kissan kanssa, miehen ollessa töissä aamusta iltaan. Voin kertoa että oli melko hiljaisia päiviä, varsinkin kun en viitsinyt edes autoa käynnistää että olisi käynyt jossain. Nautin kyllä kovasti. Juuri tuollaiset hiljaiset päivätJatka lukemista ”Vuoden ensimmäinen viikko”

Revontuli-ilta

Sain eilen illalla töiden jälkeen puhdin kolata ja lapioida lunta oikein apinan raivolla niin, että pihalle tuli taas kunnolla tilaa. Linko on syväjäässä. Siinä tunnin lapioinnin jälkeen satuin katsomaan taivaalle. Luulin ensin näkeväni otsalamppuni valossa vain häiveen oman hengitykseni höyryä, mutta otsalampun sammuttaessani huomasin, että taivaalla oli ohkainen, vihreä revontulikaari, joka luikersi suoraan yläpuolellani. PäätinJatka lukemista ”Revontuli-ilta”

Kaamos

Kaamos alkaa virallisesti ensi viikolla, mutta enää pariin viikkoon (kolmeen jopa?) ei aurinko ole näkynyt pihallemme. Meillä on siis tällainen mikrokaamos vallinnut jo kauan. Viime viikonloppuna käytiin Levillä ja Ylläksellä, ja siellä hieman korkeammalla aurinko vielä näkyi tulipunaisena pallona horisontissa. Katsoin suoraan sitä kohti, vaikka niin ei saisi tehdä, ja yritin imeä sen voimaa verkkokalvojenJatka lukemista ”Kaamos”

Pimeänrakkaudesta

Huomaan löytäneeni rakkauteni pimeyttä kohtaan. Pimeä metsä, pimeä kylätie, kaamos… ja siihen kaikkeen kuuluva hiljaisuus ja keinovalojen puute on hengelleni suurta nautintoa. Vasta viime aikoina olen alkanut tiedostaa tämän puolen itsessäni. Kun lähden pimeällä ulos, en ota mukaan valoa, ellen ole menossa tekemään jotakin erityistä. Lenkillä valoa ei tarvitse vuoden pimeimpänäkään ajankohtana, koska lähes sysipimeälläkinJatka lukemista ”Pimeänrakkaudesta”