Sunnuntaiajelulla

Kävin tänään Muoniossa Särkitunturilla. Siitä voi lukea Retkipaikasta, mutta katsokaa, millaiset maisemat oli Pallaksentiellä! Ajoin tuosta ensin ohi ja oli pakko körötellä pitkän matkaa rantaan johtavan tiehaaran risteykseen, jotta pääsin kiertämään ympäri. Pallas oli verhoutunut paitsi lumi- myös pilviharsoon. Sinistä taivastakin näkyi hetken aikaa, mutta sitten tuli pilven reuna vastaan. Vain pari kilometriä ensimmäisen kuvanJatka lukemista ”Sunnuntaiajelulla”

Iltakävelyllä Pallaksella

Tänään piti vähän päästä tuulettamaan päätä ja ajatuksia. Kun sain työt pakettiin ja mieheni oli lenkittänyt Moskun, käynnistimme auton ja kurvailimme Raattaman kautta Pallastuntureita katsomaan. Iltarusko oli kauneimmillaan kun saavuimme paikalle. Minulla oli jo kelkkatakki päällä ja mieskin totesi, että sen verran on vilakka, että hänkin taitaa kaivaa Sinisalonsa taas kesän jälkeen esille. Oja oliJatka lukemista ”Iltakävelyllä Pallaksella”

Pariiseja Pallaksella

”Turha nousta sinne terästorniin vuoksi pienuuden Nouse yksin tunturiin, ja huomaat sen.” Noin laulaa Lasse Hoikka Souvareiden Pariiseja-kappaleessa, eikä voisi olla enempää oikeassa. Me nousimme maanantaina Pallastuntureille ystäväni Marinellan kanssa. Vaikka emme olleet yksin, oli silti helppo tuntea itsensä pieneksi. Marinella oli ensimmäistä kertaa käymässä Länsi-Lapissa, ja paikallisexperttinä olin tuumannut, että nousu Pallakselle pitää todellakinJatka lukemista ”Pariiseja Pallaksella”

Maisemia tieltä 940

Eräänä iltana jälleen mietiskelimme tulevaisuutta ja tulevaa ikiomaa torppaa. Homma on vielä täysin ajatusleikin tasolla, ajatus omistusasunnosta ei vielä tunnu omalta meille kummallekaan. Vuokralla on niin perhanan huoletonta asua. Nykyinen sijaintimme ei miehen töiden puolesta ole tosin ideaalinen. Varsinkin kun työmatkasta 25 kilometriä on sulaan aikaan nimismiehenkiharaa, teräviä kuoppia ja suoranaisia hyppyreitä. Ne yhdistettynä miehenJatka lukemista ”Maisemia tieltä 940”

Pallaksella porojen kanssa

Piti illalla lähteä tuulettumaan ja taas kerran suuntasin Pallakselle. Sinne on tästä jotenkin luonnollista lähteä, vaikka ajomatkaa tulee 50 kilometriä. Pallakset näkyvät pihallemme ja mieleni tekee päästä korkealle, siksi lähestyn niitä aina silloin tällöin. Olin taas tuntikausia liian myöhään liikkeellä valloittaakseni Taivaskeron eli Himmelriikin, joka on Pallastuntureiden korkein huippu. Lähtipä Taivaskeron reittiä (yhteensä 9 kilsaa)Jatka lukemista ”Pallaksella porojen kanssa”