Marraskuu & talven ensimmäinen lumikenkäretki

Pari viikkoa valui taivaan harmauteen. Kostea, väritön pilvi roikkui rikkumattomana ja loppumattomana maassa kiinni niin, että kaikki oli harmaata ja pysähtynyttä päivästä toiseen. Lumi tuli, lunta suli, oli märkää monta päivää. Nyt taas pakastaa ja on tullut lisää lunta, auringonsäteitä ja tähti-iltoja on saatu ja harmaus on unohtunut. Ystäväni Riikka ehdotti eilen että lähdettäisiin sunnuntairetkelleJatka lukemista ”Marraskuu & talven ensimmäinen lumikenkäretki”

Syksyn ensimmäinen viikko

Syksy alkoi viime perjantaina. Aamulla joki ja sitä ympäröivä maasto oli niin paksun sumun vallassa, ettei vastarantaa näkynyt. Teltta joen törmällä näytti seisovan maailman laidalla. Kun aurinko nousi korkeammalle ja kirkasti maailman, oli ilmiselvää, että oli syksy. Vielä edellisenä päivänä oli ollut kesä. Syksy alkaa joka vuosi yhdessä ainoassa päivässä. En osaa tarkkaan sanoa mikäJatka lukemista ”Syksyn ensimmäinen viikko”

Juhannus & kävely Palkaskerolla

Meillä ei ole erityisesti tapana viettää juhannusta sen enempää kuin jouluakaan, vaan juhannus yleensä sulautuu osaksi kesän muitakin viikonloppuja. Tällä kertaa kuitenkin saimme vieraita etelästä, joten ilmassa oli pientä juhannusjuhlan tuntua tai ainakin viikonlopusta tuli erityinen. Yhteistä aikaa ystävien kanssa oli oikeastaan vain yksi päivä, joten punnitsimme aamulla tarkkaan että mikä olisi paras tapa sitäJatka lukemista ”Juhannus & kävely Palkaskerolla”

Muistoja tältä viikolta

Takassa rätisee tuli, tiskikone kehrää ja kissakin taitaa kehrätä. Taivas on pukeutunut pörröiseen valkoiseen pilvipeitteeseen, mutta etelässä joen yllä näkyy pitkä juova pilvetöntä, keltaista aamutaivasta. Eletään vuoden viimeisiä hetkiä auringon kanssa, eikä sinitaivaita enää oikeastaan näy – päivisin, jos ei ole pilviä, on auringonvalo haalean keltainen ja taivas sen myötä paletti pastellisia sävyjä. Aamutaivas tuntuuJatka lukemista ”Muistoja tältä viikolta”

Maanantairetki Lommoltunturille

Kollegoiden tullessa etätöihin tänne kauas pohjoiseen, pitää heidät ilman muuta viedä tunturiin. Tänään työpäivän päätteeksi pakkasimme retkireput ja lähdimme kaupan kautta kohti Lommoltunturia. Nyt väsyttää. Halusin kuitenkin laittaa kuvia tuoreeltaan, joten tässä muutama muisto retkeltä. Tunturissa oli paljon marjaa. Eniten oli mustikkaa ja variksenmarjaa, mutta myös juolukkaa ja ruohokanukoita. Osa vaivaiskoivuista oli aloitellut jo ruskaa.Jatka lukemista ”Maanantairetki Lommoltunturille”

Elokuu

Kesälomareissun jälkeen tuntui kotipihassakin jo loppukesän tuuli. Se on erikoinen juttu. Luonnossa ei (muutamia sieniä lukuun ottamatta) näy vielä syksyä, mutta ilmassa jotain on ihan selvästi muuttunut. Tunnelma on erilainen. Tämä muutos on tuttu, joka vuosi ennen syksyä se saapuu. Se pehmentää laskua ja rauhoittaa mielen edessä olevaan syksyyn ja loppuvuoteen. Iltataivas muuttuu elokuussa. SeJatka lukemista ”Elokuu”

Mini-roadtrip ja Pyhäjoenpolku

Aaah, sunnuntai. Eikä taaskaan aamulla mitään suunnitelmia ❤ Olimme eilen puhuneet, tehtäisiinkö tänään meloskelureissu joko Ounasjoella tai ehkä jopa Pallasjärvellä. Tuulta oli kuitenkin sen verran, että luovuimme siitä suunnitelmasta ja päätimme aamuteiden ja -kahvien sekä pastasalaattilounaan jälkeen lähteä lompsimaan Pyhäjoenpolulle Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Meiltä on polun alkupisteeseen noin kolmen vartin ajomatka, pääosin soratietä. Pyhäjoenpolkua oli linjattuJatka lukemista ”Mini-roadtrip ja Pyhäjoenpolku”

Paluu Pallakselle

Eilen nousin Taivaskeron huipulle toista kertaa elämässäni. Kuten viime kerrallakin, olin jälleen reissussa erinomaisen hyvässä seurassa, tällä kertaa Rinkkaputki-blogia pitävien Annen ja Heikin kanssa. Kevät helli auringolla. Onneksi, sillä lunta oli yllättävän paljon jäljellä vielä ylhäälläkin tunturissa (ja kunto talven jäljeltä huono), joten matkanteko oli hidasta. Oli ihana saada edetä kaikessa rauhassa, turhia hengästymättä ja maisemiaJatka lukemista ”Paluu Pallakselle”

Päivä shamaanin vieraana Keimiöniemellä: Retkipaikan Ystävät ry:n leiri, osa 1

Loppukesällä sain tiedon, että Retkipaikan Ystävät ry – Suomen Ladun jäsenyhdistys, jonka toiminnassa itsekin olen mukana – järjestää leirin Pallaksella lokakuussa. Ilmoittauduin empimättä mukaan, koska Pallakselle on aina mahtava palata, eikä ajomatka meiltä ole sinne niin pitkä, että homma olisi vaatinut suurempia erikoisjärjestelyjä. Leiri alkoi tällä viikolla jo tiistaina, mutta töiden puitteissa pääsin vasta perjantainaJatka lukemista ”Päivä shamaanin vieraana Keimiöniemellä: Retkipaikan Ystävät ry:n leiri, osa 1”

Sunnuntaiajelulla

Kävin tänään Muoniossa Särkitunturilla. Siitä voi lukea Retkipaikasta, mutta katsokaa, millaiset maisemat oli Pallaksentiellä! Ajoin tuosta ensin ohi ja oli pakko körötellä pitkän matkaa rantaan johtavan tiehaaran risteykseen, jotta pääsin kiertämään ympäri. Pallas oli verhoutunut paitsi lumi- myös pilviharsoon. Sinistä taivastakin näkyi hetken aikaa, mutta sitten tuli pilven reuna vastaan. Vain pari kilometriä ensimmäisen kuvanJatka lukemista ”Sunnuntaiajelulla”