Iso-Melkutin oli vuosien ajan yksi niistä snorklauskohteista, joista saatoin Lapista käsin vain haaveilla. Etelänlomilla sinne saakka ei tullut Salosta lähdettyä, joten pitkään se oli vain syviä huokauksia aiheuttava nimi kohdelistallani. Viime kesänä sitten pääsin sinne viimenkin, ja nykyisestä kodistamme ajaa sinne reilun tunnin. Onneksi alueella on loistavat polut maastopyöräilyyn, joten miestäni ei ole vaikea ylipuhua lähtemään sinne, kun kesä taas joskus koittaa.
Tässä kuvia viime kesältä, nämä ovat jostain syystä jääneet syksyllä julkaisematta.

Iso-Melkuttimen parkkipaikkaa lähinnä oleva ranta vaikuttaa olevan suosittu uimaranta, ja siitä onkin ihan hyvä mennä veteen. Ihmisten joukossa ei tietenkään ole kiva snorklata monestakaan syystä, mutta pienen matkan päässä poukaman kumminkin puolin on mielenkiintoista maisemaa.

Olin ilahtunut, joskaan en yllättynyt siitä, että ahvenia oli paljon ja he olivat uteliaita. Olen huomannut että kohteet, joissa käy paljon sukeltajia, tapaavat olla myös kohteita, joissa kalat ovat tottuneet ihmisiin.

Mihinkään järkäleeseen en täällä törmännyt, enkä ainoaankaan haukeen viime kesän käynneillä, mutta ahvenia oli runsaasti ja he olivat oikein ystävällisiä.

Telttailualueen edustalla pohja on hiekkaa, ja se on liekotukkien ja oksien peitossa. Juuri näillä sijoin kohtasin eniten myös kaloja. Kumitossut oli hyvä olla jaloissa, sillä puut olivat paikoin teräviä ja pari viehettäkin löytyi.


Kameran kanssa emme olleet tarkennuksesta jatkuvasti samoilla linjoilla, mutta monta mukavaa kuvaa pinnan alta kuitenkin onnistui siunaantumaan.


Alla oleva ahven oli Iso-Melkuttimella tapaamistani suurin, mutta hän vaikutti kovin kiireiseltä, eikä jäänyt pitkäksi aikaa tuhlaamaan aikaansa minun analysoimiseeni. Kohtasimme kauempana uimapaikasta, retkeilypolku seurailee rantaa paikoin visustikin ja tarjoaa monia hyviä veteenmenopaikkoja.

Alla vielä sama ahven. Pilvinen ja tuulinen päivä ei ollut aivan otollinen kuvaamiseen. Kohde on kuitenkin todella suosittu ja kuulemma sen isokaan P-alue ei aina riitä, jos viikonlopulle osuu oikein seesteinen ja täydellinen kesäpäivä. Niinpä on kai syytä varautua siihen, että täältä saakka matkaan lähdettäessä pitää ehkä kelpuuttaa vähän pilvisempikin päivä, jotta ei ainakaan täyden parkkipaikan vuoksi tule hukkareissua. Tai sitten pitää lähteä varhain aamulla.

Uimarantapoukaman toisella laidalla maisema on taas erilainen. Pohja on syvempi ja lumpeiden vallassa. Erittäin kaunista maisemaa, toisaalta kaloja en täällä tavannut.

Veden kirkkaus on maineensa veroinen. Se, että minulla on reilun tunnin ajomatkan säteellä sekä Iso-Melkutin että Iso-Valkee, tuntuu aivan järjettömän hyvältä. Rakastan molemmissa paikoissa myös sitä, että niistä löytyy kasveja ja muutenkin mielenkiintoista maisemaa sen sijaan, että pohja olisi pelkkää tomua ja kivikkoa.

Esimerkiksi juuri lumpeet tekevät näkymistä usein todella kauniita ja mielenkiintoisia. Iso-Melkuttimella näin lumpeiden myös kukkivan, upeat valkoiset kukat olivat kuin paratiisin koristeita. Maalla tekemältäni retkeltä mieleen jäi paikka, jossa ylitetään siltaa pitkin pieni Iso-Melkuttimen ja Vähä-Melkuttimen välinen joki. Sen haluan ehdottomasti snorklata, se oli täynnä upeaa kasvustoa! Muutoinkin on syytä olettaa, että alueen muutkin järvet kuin Iso-Melkutin ovat yhtä kirkkaita. Ehkä pitäisi varata sieltä joskus majoitus pariksi yöksi, niin ehtisi viettää vedessä pidempiä aikoja.

Alla näkyy tuulisen päivän pöllyttämää vettä sekä pari paikallista.
