Sekasyöjästä vegaaniksi

Vielä keväällä 2021 ajattelin, ettei minusta voisi koskaan tulla kasvissyöjää. Se mahdollisuus tuntui jotenkin tosi kaukaiselta ja saavuttamattomalta. Epäilin, että kasvissyöjänä olisin varmasti aina nälkäinen, koska en voisi saada oloani koskaan kylläiseksi. Ihmettelin mielessäni, että millä muka korvaisin ennen kaikkea broilerin, jota meillä kulutettiin paljon. Pavuillako muka?

En haluaisi imeskellä mitään mauttomia limaisia papuja herkullisen kanan tai lihan tilalla.

Ei kuitenkaan mennyt sitten loppujen lopuksi kuin muutama kuukausi, kun olin jo kasvissyöjä. Katiskaan jääneet ahvenet oli eräänä päivänä pakko laskea takaisin Ounasjokeen, samalla otin katiskan pois käytöstä lopullisesti. Seaspiracyn näkeminen ajoittui jonnekin samoihin aikoihin. Havahtumiseni siihen, etten snorklausharrastukseni vuoksi enää halunnut tappaa enkä syödä kalaa, sai minut ajattelemaan, etten voisi hyvällä omallatunnolla syödä muitakaan eläimiä, ja kaikkein vähiten tehotuotettuja. Millä oikeudella söisin broileria, jonka koko lyhyt elämä on kärsimystä, jos en halua syödä villinä kasvanutta kalaakaan vain siksi, että olen kohdannut niin monia kaloja silmästä silmään ja saanut kokea miltä niiden luottamus tuntuu sielussa ja sydämessä?

Aloin paljon miettiä elämän ainutkertaisuutta ja koin, etten halunnut olla enää syy sille miksi kenenkään pitäisi menettää ainoa elämänsä. On totta, että monille eläinlajeille on luonnollista syödä muita eläimiä, mutta minun oli mielessäni yhä vaikeampi väistää sitä tosiasiaa, että kun älykkäinä ihmisinä olemme jo kyenneet kehittämään lihalle niin paljon hyviä vaihtoehtoja, niin oikeastaan ei ole enää oikein kunnollista syytä väittää, että lihan syöminen olisi täysin perusteltua. Nykypäivänä toislajisen eläimen syöminen on valinta, ei välttämättömyys, ja minusta alkoi tuntua, etten halunnut enää valita sitä.

Ymmärsin, että siinä missä minä olin järjettömän onnekas, kun olin sattunut syntymään eloon tälle planeetalle, ja elämäni oli ainutkertaista, niin samat asiat pätevät aivan yhtä lailla myös kalaan järvessä ja hirveen metsässä. Heilläkin on vain yksi elämä. Ja jos se elämä minun valintani vuoksi otetaan heiltä pois, on se menetetty ikuisesti. Ja kuinka turhaa se olisi, kun en söisi heidän lihaansa edes oman henkeni pitimiksi, vaan muuten vain, koska minun mieleni nyt vain sattui tekemään lihaa.

En halunnut sellaista kuviota enää. En halua enää toislajisen menettävän omaa ainoaa elämäänsä minun takiani.

Kuvassa on yksi syy siihen, miksi halusin lopettaa eläinten syömisen. Kun on kokenut villieläimen luottamuksen, alkaa väkisinkin ajatella, onko sen luottamuksen arvoinen. Ja kun on nähnyt eläimen voivan hyvin upean kauniissa, luonnollisessa elinympäristössään, niin on vaikea kokea olevansa oikeutettu tappamaan sitä vain saadakseen syödä sen ilman, että välttämättä on edes kovin nälkäinen. Nykymaailmassa on niin paljon sellaisiakin ruokavaihtoehtoja, jotka eivät edellytä yhdenkään sydämen sammumista.

En tehnyt päätöstä mitenkään yhtäkkisesti, vaan mieli prosessoi sitä aikansa. Aloitin siitä, että aloin kokeilla kasvisvaihtoehtoja. Otin kaupassa silmät käyttöön ja katsoin, mitä vaihtoehtoja lihalle on. Aloin ostaa niitä, joka kerta jotain vähän erilaista. Testailin, mikä maistuu hyvältä ja mikä ei.

Näihin tuotteisiin aikoinaan ensimmäisenä ihastuin:

  • Muun makkarat, etenkin jalapenon makuinen
  • Beanitin härkäpapusuikaleet, etenkin valkosipulilla maustetut
  • Kuivatut soijapalat
  • LikeMeatin erilaiset ”kanatuotteet”
  • Soijapavut ja kikherneet
  • Seitan, jos sitä jostain onnistui saamaan

Nämä ovat nykyisiä arjen suosikkeja:

  • Soijapalat
  • Soijarouhe
  • Tofu
  • Erilaiset pavut
  • Erilaiset linssit ja herneet

Aloin tehdä paljon erilaisia wokkeja, kokeillen aina hieman erilaisia muunnelmia. Käytin tolkuttomasti erilaisia kastikkeita, kuten sweet chiliä ja teriyakia. Lotrasin suorastaan, vaihtelevin lopputuloksin. Samalla minusta kasvoi kasvisosaston suurkuluttaja, sillä en tykkää tehdä wokkeja pakastepusseista, vaan halusin ja haluan aina ostaa tuoreet kasvikset wokkiin.

Huomasin, että kasvisruuasta ei jäänyt ainakaan nälkä. Päin vastoin se oli usein niin täyttävää, että annoskoot pienenivät hieman. Aloin syödä myös SanaSolin Vegaani-nimistä tablettia, jossa on muun muassa tärkeä B12 sekä monia muita vitamiineja ym. Sillä halusin varmistaa, ettei mitään tärkeää jää puuttumaan.

Mies ihastui kokkailuihini ja kehui, että hänen vatsansa voi paljon aiempaa paremmin. Siitä innostuneena ja motivoituneena aloin sitten tehdä sitä päätöstä, että jättäydyn kokonaan kasvisruokavaliolle. Ajan mittaan keittotaitoni paranivat huomattavasti, eikä esimerkiksi wokin onnistuminen ole enää tuurista kiinni, vaan nykyään oikeasti tiedän mitä teen. Ajan mittaan kalliit valmiskorvikkeet ovat myös alkaneet jäädä kaupan hyllyyn ja käytän lähinnä soijasuikaleita ja -rouhetta, tofua, papuja ja linssejä. Enää en myöskään lotraa valmiskastikkeilla, vaan teen yksinkertaisen wokkikastikkeen itse muutamasta raaka-aineesta. Vegaaninen kormakastike on herkkuni ajoittain.

Maidonkorvike

Liha, lintu ja kala olivat kokonaan ruokavaliosta poissa jo loppuvuonna 2021, mutta maitoa ja joitakin maitotuotteita käytin vielä päivittäin. Juustoa tai munia en ollut syönyt juuri muutenkaan, ja käyttämäni levitteet olivat jo kauan olleet kasvipohjaisia, mutta etenkään maidolle en tahtonut löytää korvaajaa. Kauramaidon mausta en pidä edelleenkään, minusta se maistuu puurolta. Makeutettu mantelimaito on hyvää, mutta kallista. Kokeilin myös cashew-pähkinöistä tehtyä ”maitoa”, mutta sen mausta en pitänyt ja sekin taisi aika kallista olla.

Jossain vaiheessa loppuvuonna alkoi sitten käydä niin, että maito alkoi haista nenääni pahalle. Aloin haistaa siinä navetan ja lannan, mikä tuntui oudolta, koska maito oli aina ollut lempiruokajuomani. Nykyään pelkkä ajatuskin maidon juomisesta tuntuu puistattavalta, näen sen yhtä houkuttavana kuin ihmisenkin tissimaidon.

Vegaanihaasteesta bongasin suosituksen soijamaidosta. En tiedä miksi en ollut sitä tullut aiemmin kokeilleeksi. Ehkä assosioin sen suolaiseen soijakastikkeeseen ja ajattelin, ettei soijamaito voi olla hyvää. Mutta se maistuu ihanalta! Maku on aavistuksen jopa vaniljainen, raikas ja tosi herkullinen. Olin ennen juonut hyla-maitoa, joten tykkäsin nimenomaan siitä, että maku on hieman makea. Nykyään soijamaito on se, jota käytän. Kahvissa, teessä ja ruokajuomana.

Alkuvaikeuksia tofun kanssa

Tofun kanssa en pitkään aikaan päässyt sinuiksi. Leikkelin sen kuutioiksi ja koitin paistaa, mutta en tykännyt lopputuloksesta. Tofupalojen suutuntuma oli mielestäni inhottava ja maku mitätön. Hylkäsin sen vaihtoehdoista pitkäksi aikaa.

Sain sitten instassa vinkin HS:n savutofucarbonara-reseptiin, jossa neuvottiin, miten tofu kannattaa paistaa. Se oli käänteentekevä resepti! Sen jälkeen aiemmin suosimamme härkis jäi käytöstämme kokonaan pois, ja olemme ottaneet tofun yhdeksi vakioruuaksi. Tofua enemmän pidän vain kuivatuista soijasuikaleista, jotka on tosi helppo ja nopea valmistaa ja maustaa ja jotka muistuttavat suutuntumaltaan mureaa kanaa.

Maustamaton tofu itsessään ei maistu miltään, joten maustamalla siitä saa aina sellaista kuin haluaa. Kun korvaan tofulla kanaa, maustan sen broilerimausteella ja srirachalla; kun korvaan sillä kinkkua, maustan sen soija–savuaromi-yhdistelmällä. Nykyään tosin en varsinaisesti korvaa tofulla enää mitään, vaan se toimittaa proteiininvirkaa ruuissa silloin, kun satun tofun proteiiniksi valitsemaan. Ruuan varsinainen maku ja koostumus tulevat muualta, kasviksista ja kastikkeesta. Wokissa tofun tasavertaisiina vaihtoehtoina toimivat vaikka soijapalat, soijarouhe tai hernis.

Ensimmäisen kesän jälkeen olen onneksi oppinut kokkaamaan monta muutakin hyvää ruokaa kuin pelkkää wokkia. Tammikuisten vegaanihaasteiden kautta olen saanut todella loistavia ja monipuolisia reseptejä, joista iso osa jää säännölliseen arkikäyttöön.

Perusainekset toistuvat resepteissä

Vegaanihaaste sai minut huomaamaan, että monissa keskenään tyystin erilaisissa resepteissä toistuvat samat ainekset. Niitä kun pitää aina kaapissa, voi loihtia melkein millaista ruokaa vain – eikä paljon muita aineksia tarvitse kaapeissa sitten hyysätäkään tilaa viemässä ja vanhenemassa. Vegaanihaasteen järkälemäinen reseptipankki löytyy tästä. Olen ihan älyttömän kiitollinen siitä, miten resepteissä yhdistyvät yksinkertaisuus, helppous ja herkullisuus. En itse ole mikään intohimoinen ruuanlaittaja joka jaksaisi kikkailla ja näprätä loputtomiin, enkä pidä sellaisista resepteistä, joita varten tarvitaan kymmeniä eri aineksia, joista suurin osa on niin outoja, ettei niitä saa sitten käytettyä mihinkään muuhun.

Tofussa ja monissa muissa kasvistuotteissa on yleensä myös päivämäärää tosi pitkälle, mikä mahdollistaa sen, että niitä voi ostaa kaappiin kerralla kunnon läjän ilman pelkoa että ne ehtisivät mennä vanhaksi. Soijarouhe ja -palat ovat myös hyvää kotivararuokaa, koska ne säilyvät kuivakaapissa pienen ikuisuuden.

Tässä ainekset joita itse pidän kotona ja joista teen lähes kaikki ruuat nykyään:

Kuivakaapissa:

– Riisiä, kvinoaa, couscousia, pastaa

– soijapaloja ja -rouhetta

– Punaisia ja vihreitä linssejä

– Kikherneitä, papuja yms säilykkeinä

– Erilaisia mausteita, mm. paprika, broilerimauste, umami, curry, jeera, pippureita, ravintohiivahiutaleita, kasvisliemikuutioita

– Pähkinä- ja siemensekoitusta

– Tomaattimurskaa, aurinkokuivattuja tomaatteja

– Pikapuurohiutaleita

Pakastimessa:

– Sieniä

– Marjasekoitusta

Jääkaapissa:

– Kasvisöljyjä

– Sipuleita, valkosipuleita, parsakaalia, valkokaalia, varsiselleriä, porkkanaa, vaihtelevasti muita kasviksia

– Tofua

– Soijakastiketta, riisiviinietikkaa, öljyjä, vaahterasiirappia

– Turkkilaista kasvisjogurttia, maustettuja kaurakermoja

– Jalapenoja

Huomaamani kasvisruokavalion vaikutukset

Olen syönyt kesästä 2021 lähtien niin hyvin, etten voi millään väittää kokeneeni, että olisin jäänyt jostakin paitsi. Sekasyöjänä kokkasin ja söin laiskasti ja huonosti epäterveellisiä, tehotuotettuja lihoja ja esimerkiksi paljon pastaa – kotiruuassa menin yleensä siitä, mistä aita oli matalin. Se näkyi sekä voinnissa että painossa.

Nyt olen tullut uuden ruokavalion kanssa niin tutuiksi, ettei ruuanlaittoa tarvitse enää otsa hiessä miettiä vaan pystyn jo varsin vapaasti soveltamaan päästäni todella hyviä ja monipuolisia ruokia, kunhan vain kaapeista löytyy suurin piirtein kaikki ylempänä luetellut ainekset. Vegaanihaasteella oli siihen valtava vaikutus ja tykkäsin tosi kovin siitä, että päivän resepti lähetettiin aina whatsappiin. Nykyään kun kokoan kauppalistaa, niin silmäilen niitä whatsapp-viestejä ja käyn niistä läpi keskeisiä aineksia, jotka saattavat olla vähissä. Ruuanlaitto on rentoa ja kivaa, ja syömisestä jää hyvä olo ja mieli. Tuntuu hyvältä saada vatsa täyteen terveellisellä ruualla ilman, että kenenkään on tarvinnut kuolla sen vuoksi.

Syksyllä 2022 jättäydyin kokonaan vegaaniselle ruokavaliolle. Kotona se ei muuttanut enää juurikaan mitään, mutta kyläreissuista on kyllä tullut siinä mielessä hiukan kiusallisia, että muiden pöytien ääressä tunnen olevani vaikea ihminen. Ottaisin mielelläni omat eväät ja joskus otankin, mutta sekin tuntuu kiusalliselta. Onneksi käymme kylässä jossain vain harvoin.

Mies syö hyvällä halulla kotona tekemääni ruokaa ja santsaa yleensä niin, ettei seuraavalle päivälle paljoa jää, jos ylipäänsä jää mitään. Se tuntuu minusta hyvältä. Ruuan jälkeen olomme ei ole väsynyt eikä turvonnut, mikä oli ensimmäisiä aikoinaan huomaamiamme eroja.

Rahaa ei minusta kulu enempää kuin sekasyöjänäkään. Etenkään nykyään, kun osaan tehdä kastikkeet itse, eikä tarvitse ostaa hintavia valmiskastikkeita. Tofu ynnä muut taitavat tänä päivänä olla melko paljonkin halvempia kuin vastaava määrä vaikka broilerisuikaleita. Esimerkiksi iso pussi soijapaloja, josta kokkaa monta monta kertaa isot annokset, maksaa 3–4 euroa.

Koska kasvisruokavalio oli minulle aluksi täysin uusi maailma, minun piti opetella tekemään ostoslistoja tosi huolellisesti jo kotona. Siinäkin säästyy rahaa, kun ostaa kerralla kaiken minkä tarvitsee ja pystyy ostamaan suunnitelmallisemmin ilman haahuilua pitkin kauppoja. Kasviksista suurin osa on lisäksi halpoja niin tuoreena kuin pakasteena, ja ostamalla niitä sesongin mukaan voi siinäkin säästää rahaa.

Terveellinen ruoka ja pienentyneet annoskoot ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet myös painon putoamiseen. En tosin pysty sanomaan paljonko ruokavalio on painoa minulta kadottanut, koska keskikesällä 2021 jätin myös alkoholin pois elämästäni, millä varmasti on ollut suuri ja ehkä jopa suurin vaikutus, koska alkoholin myötä pois jäi myös hurja naposteluhimoni. Joka tapauksessa painoa on hävinnyt 13 kiloa ilman, että olen laihduttanut tai ollut hetkeäkään nälkäinen.

Pariin kertaan olen käynyt myös verikokeissa tsekatakseni, että kaikki on ok. Lääkärien mukaan tulokset ovat olleet erinomaisia ja olen saanut kehotuksen jatkaa samaan malliin.

Kasvisruokavalio on muuttanut myös sitä, miten näen maailman ympärilläni. Esimerkiksi somessa kalastuskuvat, joissa kalaa roikotetaan hirvittävällä tavalla suusta, tekevät minulle ihan karmivan olon. Mietin aina miltä kalastajasta tuntuisi, jos häntä roikotettaisiin vastaavalla tavalla sen jälkeen, kun hän on ensin kamppaillut elämästä kaikin voimin kauhun vallassa, koukku suuta repien. Olen lakannut seuraamasta joitakin tilejä, joissa tällaista sisältöä on. En näe eroa siinä, roikotetaanko elävää kalaa väkisin ilmassa tukehtumassa vai hukutetaanko kissaa tai koiraa pinnan alle. Muutenkin tuntuu, että nykyään pystyn katsomaan monia asioita paremmin suoraan kohti – sellaisia, joita en itseni ja mieleni suojaamiseksi pystynyt tekojani puolustelematta ja pahuutta vähättelemättä edes ajattelemaan silloin, kun itse vielä söin eläimiä ja olin osallisena niiden kärsimykseen ja kuolemaan.