Heinäkuun alkupuolisko on madellut. Työpäivät ovat seuranneet toisiaan ja vapaa-aika kulunut lähinnä vetelehtimiseen, joka alkaa jopa minulle kohta jo riittää. Paljon olen vain maannut sängyllä ja kuunnellut äänikirjoja, hömppätarinoita, joilla on kaikessa ennalta-arvattavuudessaan ja keveydessään ollut ihanan rentouttava vaikutus. Talokaupat stressaavat, ja äänikirjojen maailma on tarjonnut mukavia pakomatkoja niistä ajatuksista – niin päivisin, iltaisin kuin välillä öisin ja aamuisinkin. Onneksi kaupanteon maali häämöttää jo, ja muutenkin vaikuttaisi siltä, että ollaan jo kirkkaasti voiton puolella. Muodollisuudet enää pitää hoitaa.
Viikonloppuna lähden Lappiin ja näyttäisi siltä, että olen siellä alle viikon. Olin suunnitellut aluksi vielä viettäväni siellä aikaa ihan muuten vain tässä vaiheessa, mutta olemme tulleet siihen tulokseen, että kunhan saamme tavarat pakattua, paikat siivottua ja kaupat tehtyä, niin lähdemme saman tien pudottelemaan kohti etelää. Takaisin tulen siis yhdessä mieheni kanssa, ja se tuntuu hyvältä, yhdessä on paljon mukavampi olla kuin erillään.
Onneksi minulla on kotona sentään kissa, hänestä on suuri ilo ja onni. Mieheni seurana on viime viikkoina ollut vain miljardeja hyttysiä. Ihmisten puheista päätellen Lapissa on meneillään pahempi itikkakesä kuin mitä itse olen koskaan kokenut. Ja koska räkkä on niin paha, niin tuskinpa tulee enää tunturiinkaan tässä vaiheessa lähdettyä… Aika näyttää.
Hieman olen kotoa liikkunutkin, olen käynyt retkellä Teijon Teerisaaressa ja Sahajärvellä siskon kanssa. Sää on ollut ihana muutamia sadekuuroja lukuun ottamatta, aurinkoinen ja kesäisen lempeä, lämmin. Perjantaina ajelin bussilla Saloon ja takaisin, kun täällä on paikallisbussiliikenne ilmainen nyt heinäkuussa. Bussien kulkeminen ja ilmaisuus tuntuu todella eksoottiselta, suorastaan juhlavalta. Varsinkin kun bensan hinta meinaa olla melkein kolme euroa litralta, niin minulle todellakin kelpaa huviksi ja miksei hyödyksikin ilmainen bussikyyti kylille ja takaisin. Jos perjantaiksi ei mitään kummempaa ilmene, voisin ajella bussilla Kiskosta Saloon ja sieltä edelleen Matildaan.
Ja lenkillä tietenkin olen käynyt, Sahankulmankoskella ja Kirkkojärven rannalla. Täällä on aivan ihanat lenkkimaastot, suloisia maisemia, viljaa huojuvia peltoja ja vehreitä lehtometsiä, kumpuilevaa maastoa ja kauniita vanhoja pihapiirejä. Ja kaikkea ympäröi huumaava etelän kesän kukkaistuoksu varsinkin iltaisin. Vasta muutama ilta sitten löysin tieni Kirkkojärven rantaan, kumma etten ole siellä aiemmin tullut käyneeksi, vaikka se on aivan lyhyen kävelymatkan päässä. Näin siellä häiveperhosen ja kaksi sorsaperhettä.
Yhtenä iltana satoi ja ukkosti rankasti, ja synkän ukkoskuuron mentyä koko maailma näytti muuttuvan keltaiseksi. Tiesin, että ulkona olisi todennäköisesti aivan mielettömän näköinen taivas sateenkaarineen kaikkineen, mutta olin liian laiska irtautuakseni enää sängystä ja Cornwalliin sijoittuvan äänikirjan äärestä.
Ukkoskuuron aikana oli melkein pimeä. Nautin siitä. Tykkään pimeistä kesäilloista.
Eilen illalla olin runoillassa Toijan kivimakasiinissa äidin kanssa. Sinne kokoontuikin paljon väkeä. Makasiini on sisältä hurjasti suurempi kuin miltä se näyttää ulkoa päin. Se oli mukava ilta, olo siellä oli kotoisa ja tuntui yhtä aikaa sekä kummalliselta että hyvältä, että pääsin sellaiseen tilaisuuteen äidin kanssa vain muutaman askeleen päässä kodistani. Tämä tällainen elämä on ihan toisenlaista kuin Tepaston-kotona. Olin sitä paitsi iltapäivällä lukinnut itseni ulos ilman vara-avainta. Soitto äidille, ja hän riensi pelastamaan. Sekin tuntui ihmeellisen hienolta. Tukiverkko on asia, jota kannattaa arvostaa. Nykyään minäkin osaan. Lapissa olisin ilman vara-avainta voinut odottaa vain mieheni kotiintuloa, ja jos hän olisi sattunut olemaan vaikka yövuorossa, olisin saanut odottaa aamuun saakka ulkona.
Alla muutamia kuvamuistoja heinäkuun alkupuoliskolta.
Reilun viikon päästä, jos kaikki menee suunnitellusti, on talokaupat tehtynä ja olemme kohta jo takaisin etelässä. Ajatus siitä tuntuu hyvältä, koska kaikki on niin jännittävää ja en jaksaisi oikein enää jännitellä, vaan haluaisin vain jo saada hommat valmiiksi. Loppurutistus vielä, koitetaan pysyä reippaina. Palkinto odottaa sitten, kun kaupat on tehty ja voimme yhdessä etelästä käsin alkaa paremmassa rauhassa nauttia tästä seudusta ja kaikesta mitä se tarjoaa, sekä alkaa etsiä uutta vakituisempaa kotia.
Miehellä on onneksi koulupaikka valmiina ja työnäkymät oikein hyvät, joten siinä on yksi iso jännityksen aihe, jota ei tarvitse enää miettiä.
Kuopio Rock lähestyy lähestymistään, siellä aion rentoutua niin paljon vain kuin vähänkin aivot antavat periksi. Aion siellä lorvailla ja vetelehtiä ympäriinsä ilman paineita esimerkiksi eturivipaikoista, koska sattuu olemaan niin, ettei siellä ole omia suurimpia suosikkeja tänä vuonna paikalla. Auta armias jos olisimme päässeet Ilosaareen, jossa ovat sekä Nightwish että Beast in Black, mutta se osuu nyt aivan mahdottomaan viikonloppuun meidän kannaltamme. Niinpä keskityn itse Kuopiossa nauttimaan lähinnä tunnelmasta ja hyvästä seurasta mieheni, siskoni ja hänen miehensä kanssa. Siskon mies on luvannut koittaa järjestellä minulle siihen samaan Kuopio-käyntiin myös snorklausreissuja. Toivotaan hyvää säätä sekä veden alle että Väinölänniemeen.
Saari avaruudessa 