Kesäloma on nyt takana päin ja uusi etätyöarki uudessa, väliaikaisessa kodissa on alkanut. Viikon ajan on jo pitänyt kunnon lämpöjä, hellettä, mikä ei minua haittaa, eikä näytä sisällä haittaavan miestäkään, kun ilmastointilaite toimii.
Rakastan sitä miten ulkona on oikeasti lämmin ja apilat tuoksuvat hunajalta kaikkialla.
Kissa on kotiutunut hyvin. Samoin mies. On ollut erityisen ihana kuulla hänen sanojaan siitä, miten hyvin hän täällä etelässä viihtyy, mistä kaikesta hän täällä iloitsee ja mitä kaikkea sellaista hän täällä haluaa elämäänsä saada, mikä ei Lapissa olisi ollut mahdollista. Kissa ei ole asiaa sen enempää kommentoinut, mutta vaikuttaa olevan pirteä oma itsensä.
Johtuu varmaan siitä, että seurueeseemme on tässä kuussa kuulunut lapsi, että kesälomamme on ollut hyvin perinteinen, suorastaan stereotyyppinen. Olemme käyneet Linnanmäellä ja Tukholman-risteilyllä, uimassa monilla eri rannoilla, jäätelöllä, torikahveilla, Salon iltatorilla, kirpputoreilla, luontoretkillä, kylpylässä, juhannusjuhlissa meren rannalla… Kaikki perinteiset kesäloma-aktiviteetit on tullut koettua. On ollut mukavaa, ja olen saanut pidettyä aivot tyystin vapaalla.
Olemme käyneet katsomassa myös muutamia omakotitaloja, vaikka emme vielä tarkalleen tiedäkään budjettiamme emmekä sitä, milloin voisimme talon ostaa. Se kaikki selviää sitten kun Kittilän-koti on myyty, eli toivottavasti heinäkuun aikana. Mies ihastui Teijon kylään niin kovasti, että taidamme keskittyä etsimään taloa juuri siltä seudulta. Minua se ei haittaa, minähän melkein muutin Teijolle jo vuonna 2013 ja olen siitä saakka haikaillut juuri niille seuduille myös kaikilla etelänreissuilla, joita olemme tehneet.
Pelkkä ajatuskin siitä, että pääsee jossain vaiheessa taas omaa kotia laittamaan ja asumaan, tuntuu ihanalta. Toisaalta taas aion kyllä nauttia siitäkin (kenties lyhyeksi jäävästä) ajasta, kun emme ole omakotitalon omistajia sen enempää Salossa kuin Kittilässäkään. Rivitaloelämä on ihanan huoletonta niin kauan kuin sitä kestää. Asuntomme on rauhallisella paikalla, vaikka naapureita on ympärillä niin oman kodin rauhan tuntu on aito ja leppoisa.
Torstaina mies lähtee tyttärensä kanssa pohjoiseen, minä lennän perästä pari viikkoa myöhemmin. Pidän silloin vielä viikon lomaa. On kuntokartoitusta, kauppakirjojen tekemistä ja kaikkea sellaista, vähän rasittavaa ja ainakin jännittävää ja stressaavaa, mutta toisaalta olen kiitollinen, että kuviot näyttävät lutviutuvan niin kivasti ja kivuttomasti. Pitää vain jaksaa heinäkuussa tsempata talokaupat ja muutto valmiiksi, niin sen jälkeen sitten voimme oikeasti aloittaa uuden, oman arjen täällä etelässä sekä oman kodin etsimisen viimeistään sitten, kun miehenkin uudet työkuviot selviävät. Onneksi jo tässä vaiheessa näyttää siltä, että töitä on paljon tarjolla, kunhan vain löytää ja valitsee parhaan työnantajan.
Loppukesälle ja syksyllekin on jo suunnitelmia. On keikkaa ja festaria, ja minulle tuli töiden puolesta reissu Itä-Lappiinkin muutamaksi päiväksi. Suunnittelimme myös miehen kanssa syysreissua Kiteelle, olisipa mukava jos se osuisi vaikka ruskaan. Hossastakin haaveilen, mutta nykyisillä (ja varsinkin tulevilla) polttoainehinnoilla se saattaa jäädä haaveeksi.
Saari avaruudessa 