Pandemia, ympäristöongelmat ja uutiset Itä-Euroopasta ovat saaneet minut käymään läpi niitä arkisia asioita, tekoja ja valintoja, joilla koitan pitää mieleni mahdollisimman hyvänä ja ahdistusvapaana. Kun historiassa on erinäisiä mieleen liittyneitä pulmia, osaa omaa mieltään nykyään onneksi myös tarkkailla sekä tarvittaessa hallita ja ohjailla aiempaa paremmin.
Kunnollisten yöunien ja päivittäisen ulkoilun lisäksi rutiineihini kuuluu muitakin pieniä, mutta itselleni tehokkaita juttuja, joiden avulla pystyn pitämään mieleni suhteellisen rauhassa huolimatta siitä, että elämässä olisi paljon kyllä aikaa ja hiljaisuutta murehtimiseen.
Tässä joitakin tärkeimpiä:
- Terve uutisdieetti. Pyrin katsomaan uutisia vain ja ainoastaan televisiosta. Kännykässä minulla on kirjanmerkeissä muita sivuja (mm. Bored Panda ja Tieteen Kuvalehti), jotta en ala doomscrollaamaan silloin, kun tekee mieli olla hetki puhelimella. Ylen nettisivua luen harvakseltaan, mutta esimerkiksi iltapäivälehdet ovat minulta kokonaan bannissa, koska tuntuu, että pelon ja ahdistuksen synnyttäminen ja lietsonta on niiden ainoa tavoite. Tiedejulkaisujen sivuilta on aina helppo löytää myös positiivisia uutisia, jotka kääntävät mielen toiveikkaaksi!
- Harkitut kännykän asetukset. Minulla ei ole puhelimessa päällä lähes minkään sovellusten ilmoituksia. Ainoastaan whatsapp, tekstiviestit, puhelut ja loppuva akku saavat puhelimeni päästämään ääntä. Näytölle ei tunkeudu eikä korviin kilahda koskaan esimerkiksi uutisia tai Instagramin ilmoituksia.
- Somedieetti ja -kupla. Olen häpeilemättä luonut some-kuplastani paikan, jossa minun on hyvä olla. En pyöri keskustelu- enkä kommenttipalstoilla lukemassa enkä kommentoimassa. Instassa voin kommentoida jos on jotain kivaa sanottavaa, muuten jätän kommentoimatta. En seuraa ihmisiä, jotka tavalla tai toisella saavat minussa aikaan negatiivisia tunteita. Sen sijaan voin seurata aivan umpivieraitakin tyyppejä, jos heidän tileillään on kiva fiilis.
- Musiikkihetket. Lataan aivojani musiikilla päivittäin. Lempimusiikki, ja varsinkin parhaiden biisien ihanimmat kohdat lisäävät tutkitusti mielihyvähormoni dopamiinia aivoissa. Musiikki muun muassa vähentää stressiä ja ahdistusta sekä energisoi. Lisää voi lukea esim. Aivoliiton sivuilta.
- Huolella valitut äänikirjat. En valitse kuunneltavaksi äänikirjoja, jotka aiheuttavat ahdistusta. Sen sijaan valitsen kirjoja, jotka lisäävät toiveikkuutta. Usein ne ovat tietokirjoja.
- Tällaiset äänikirjat ovat loistava valinta myös silloin, jos illalla ei meinaa saada unta tai jos aamulla herää liian aikaisin, ja ajatukset meinaavat valvomisen aikana lähteä laukalle. Äänikirja on täydellinen tapa torpata esimerkiksi aamuöinen suden hetki. Toiveikkaiden äänikirjojen parissa päivä on tarvittaessa hyvä aloittaa ja lopettaa, jos tuntuu, että hiljaisuus on liian hiljaista.
- Alkoholittomuus. Jätettyäni alkoholin pois meni noin kaksi kuukautta, kun huomasin ahdistuksen vähentyneen rajusti. Sen jälkeen suunta on ollut vieläkin parempi. Elämässä muut asiat eivät ole merkittävästi muuttuneet, joten luulen tässä olevan syy sille, miksi esimerkiksi katastrofiajattelun määrä on kutistunut murto-osaan entisestä.
- Ympäristöahdistuksen käsittely. Ympäristöahdistusta saa lievitettyä toimimalla. Itse pyrin noudattamaan vegaaniruokavaliota, kierrätän ja vältän tavaroiden ostelua huvin vuoksi. Keväisin kerään roskia tienvarresta, ja töissäni edistän sanomaa vastuullisesta retkeilystä. Lisäksi lahjoitan kuukausittain rahaa luonnonsuojeluun. Kun koen ympäristöahdistusta, käyn mielessäni läpi näitä asioita ja muistan, että teen osaltani sen minkä voin, ja se on hyvä.
- Rutiinit. Lenkki töiden jälkeen, säännöllinen ateriarytmi ja illan rauhallinen televisionkatselu tuovat päiviin sellaista ”tuttua ja turvallista” fiilistä, josta itse saan hyvää oloa.
- Kalenterin pitäminen ilmavana. En pidä kiireestä, vaan nautin tyhjän kalenterin suomasta vapaudesta.
- Jokaviikkoinen flow-hetki. Piirtäessä, valokuvatessa, kuvia käsitellessä ja retkeillessä minä pääsen flow-tilaan. Niitä hetkiä sisällytän mieliisti joka viikkoon. Ei välttämättä joka viikko kaikkea, mutta edes jotain.