Elämäntapamuutoksia, osa 1/2: sekasyöjästä (melkein) vegaaniksi

Vasta vuosi sitten ajattelin, ettei minusta voisi koskaan tulla kasvissyöjä. Se mahdollisuus tuntui jotenkin tosi kaukaiselta ja saavuttamattomalta. Epäilin, että kasvissyöjänä olisin varmasti aina nälkäinen, koska en voisi saada oloani koskaan kylläiseksi. Ihmettelin mielessäni, että millä muka korvaisin ennen kaikkea broilerin, jota meillä kulutettiin paljon. Pavuillako muka?

En haluaisi imeskellä mitään limaisia papuja herkullisen kanan tai lihan tilalla.

Ei kuitenkaan mennyt sitten loppujen lopuksi kuin muutama kuukausi, kun olin jo kasvissyöjä. Havahtumiseni siihen, etten snorklausharrastukseni vuoksi enää halunnut syödä kalaa sai minut ajattelemaan, etten voisi hyvällä omallatunnolla syödä muitakaan eläimiä, ja kaikkein vähiten tehotuotettuja. Millä oikeudella söisin broileria, jonka koko lyhyt elämä on kärsimystä, jos en halua syödä villinä kasvanutta kalaakaan vain siksi, että olen kohdannut niin monia kaloja silmästä silmään?

Aloin paljon miettiä elämän ainutkertaisuutta ja koin, etten halunnut olla enää syy sille miksi kenenkään pitäisi menettää ainoa elämänsä. On totta, että monille eläinlajeille on luonnollista syödä muita eläimiä, mutta minun oli vaikea mielessäni väistää sitä tosiasiaa, että kun älykkäinä ihmisinä olemme jo kyenneet kehittämään lihalle niin paljon hyviä vaihtoehtoja, niin oikeastaan ei ole enää oikein kunnollista syytä väittää, että lihan syöminen olisi täysin perusteltua. Nykypäivänä se on valinta, ei välttämättömyys, ja minusta alkoi tuntua, etten halunnut enää valita sitä.

Pääkuvassa on yksi syy siihen, miksi halusin lopettaa eläinten syömisen. Kun on kokenut villieläimen luottamuksen, alkaa väkisinkin ajatella, onko sen luottamuksen arvoinen. Ja kun on nähnyt sen voivan hyvin upean kauniissa, luonnollisessa elinympäristössään, niin on vaikea kokea olevansa oikeutettu tappamaan sitä vain saadakseen syödä sen. Nykymaailmassa on niin paljon sellaisiakin ruokavaihtoehtoja, jotka eivät edellytä yhdenkään sydämen sammumista.

En tehnyt päätöstä mitenkään yhtäkkisesti, mutta aloitin siitä, että aloin kokeilla kasvisvaihtoehtoja. Otin kaupassa silmät käyttöön ja katsoin, mitä vaihtoehtoja lihalle on. Aloin ostaa niitä, joka kerta jotain vähän erilaista. Testailin, mikä maistuu hyvältä ja mikä ei.

Näihin tuotteisiin ensimmäisenä ihastuin:

  • Muun makkarat, etenkin jalapenon makuinen
  • Beanitin härkäpapusuikaleet, etenkin valkosipulilla maustetut
  • Kuivatut soijapalat (ykkössuosikki edelleen!!!)
  • LikeMeatin erilaiset ”kanatuotteet”
  • Soijapavut ja kikherneet
  • Seitan, jos sitä jostain onnistuu saamaan

Nämä eivät ole jääneet käyttöön (ainakaan vielä)

  • Kaurasta tehdyt lihankorvikkeet
  • Falafelit ja Boltsit
  • Kidneypavut

Aloin tehdä paljon erilaisia wokkeja, kokeillen aina hieman erilaisia muunnelmia. Käytin tolkuttomasti erilaisia kastikkeita, kuten sweet chiliä ja teriyakia. Samalla minusta kasvoi kasvisosaston suurkuluttaja, sillä en tykkää tehdä wokkeja pakastepusseista, vaan halusin ja haluan aina ostaa tuoreet kasvikset wokkiin. Ero on kuin yöllä ja päivällä.

Huomasin, että kasvisruuasta ei jäänyt ainakaan nälkä. Päin vastoin se oli usein niin täyttävää, että annoskoot pienenivät hieman. Aloin syödä myös SanaSolin Vegaani-nimistä tablettia, jossa on muun muassa tärkeä B12 sekä monia muita vitamiineja ym. Sillä halusin varmistaa, ettei mitään tärkeää jää puuttumaan.

Mies ihastui kokkailuihini ja kehui, että hänen vatsansa voi paljon aiempaa paremmin. Siitä innostuneena ja motivoituneena aloin sitten tehdä sitä päätöstä, että jättäydyn kokonaan kasvisruokavaliolle.

Maidonkorvike

Liha, lintu ja kala olivat kokonaan ruokavaliosta poissa, mutta maitoa ja joitakin maitotuotteita käytin vielä päivittäin. Juustoa tai munia en ollut syönyt juuri muutenkaan, ja käyttämäni levitteet olivat jo kauan olleet kasvipohjaisia, mutta etenkään maidolle en tahtonut löytää korvaajaa. Kauramaidon mausta en pidä edelleenkään, minusta se maistuu puurolta. Makeutettu mantelimaito on hyvää, mutta kallista. Kokeilin myös cashew-pähkinöistä tehtyä ”maitoa”, mutta sen mausta en pitänyt ja sekin taisi aika kallista olla.

Jossain vaiheessa loppuvuonna alkoi sitten käydä niin, että maito alkoi haista nenääni pahalle. Aloin haistaa siinä navetan ja lannan, mikä tuntui oudolta, koska maito oli aina ollut lempiruokajuomani. Niinpä aloin juoda sen tilalla vettä.

Tammikuun vegaanihaasteesta bongasin suosituksen soijamaidosta. En tiedä miksi en ollut sitä tullut aiemmin kokeilleeksi. Ehkä assosioin sen suolaiseen soijakastikkeeseen ja ajattelin, ettei soijamaito voi olla hyvää. Mutta se maistuu ihanalta!! Maku on aavistuksen jopa vaniljainen, raikas ja tosi herkullinen. Olin ennen juonut hyla-maitoa joten tykkäsin nimenomaan siitä, että maku on hieman makea. Nykyään soijamaito on se, jota käytän. Lähinnä kahvissa ja teessä, mutta aika ajoin ruokajuomanakin. Se ei ole paljon maitoa kalliimpaa, ja kaloreita siinä on jopa vähemmän, mitä ei uskoisi sen mausta.

Alkuvaikeuksia tofun kanssa

Tofun kanssa en pitkään aikaan päässyt sinuiksi. Leikkelin sen kuutioiksi ja koitin paistaa, mutta en tykännyt lopputuloksesta. Tofupalojen suutuntuma oli mielestäni inhottava ja maku mitätön. Hylkäsin sen vaihtoehdoista pitkäksi aikaa.

Sain sitten instassa vinkin HS:n savutofucarbonara-reseptiin, jossa neuvottiin, miten tofu kannattaa paistaa. Se oli käänteentekevä resepti! Sen jälkeen härkis on jäänyt käytöstämme oikeastaan kokonaan pois (taisimme ainakin joksikin aikaa kyllästyä sen makuun), ja olemme ottaneet tofun yhdeksi vakioruuaksi. Tofua enemmän pidän vain kuivatuista soijasuikaleista, jotka on tosi helppo ja nopea valmistaa ja maustaa ja jotka muistuttavat suutuntumaltaan mureaa kanaa.

Maustamaton tofu itsessään ei maistu juuri miltään, joten maustamalla siitä saa aina sellaista kuin haluaa. Kun korvaan tofulla kanaa, maustan sen broilerimausteella ja srirachalla; kun korvaan sillä kinkkua, maustan sen soija–savuaromi-yhdistelmällä.

Miten tofusta saa hyvää

– Ota tofupala pakkauksesta ja painele sitä voimalla puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen niin, että pyyhe ihmee tofusta suurimmat nesteet.

– Laita pannu kuumenemaan ilman öljyä ja siipaloi tofu pannulle ohuina siivuina käyttäen juustohöylää tai vaikka kuorimaveistä.

– Kääntele kuumenevia tofusiivuja, kuumuus poistaa niistä lisää nestettä.

– Kun enin höyry on haihtunut, lisää tofun päälle kunnolla öljyä. Kääntele tofua ja anna sille aikaa paistua ja rapeutua (tämä ottaa jonkin aikaa). Siivut hajoavat sekoitellessa murusiksi, se ei haittaa.

– Siirrä tofu pannulta toiseen astiaan ja sekoita siihen haluamasi mausteet tai maustekastiketta. Voit nyt paistaa valmiiksi kuumalla liedellä ja pannulla vaikkapa wokkikasvikset, riisin, nuudelit tai mitä ikinä sitten oletkaan kokkaamassa.

– Lisää valmis tofu muuhun ruokaan vasta lopuksi ja mausta tarvittaessa koko helahoitoa vielä lisää esim. jollain kastikkeella ja/tai maustetulla kaurakermalla.

Uudet normaalit ruuat

Viime kesän jälkeen olen onneksi oppinut kokkaamaan monta muutakin hyvää ruokaa kuin pelkkää wokkia. En myöskään lotraa kastikkeilla enää entiseen tapaan. Tammikuussa osallistuin vegaanihaasteeseen, ja sitä kautta sain todella loistavia ja monipuolisia reseptejä, joista iso osa on nyt säännöllisessä arkikäytössä.

Suosikkejani ovat:

  • Erilaiset, suorastaan loputtomat wokkimuunnelmat ja wokkien kanssa couscous, riisi tai nuudelit
    • Wokkiin teen kasviksia maustamaan yleensä superhelpon hapanimeläkastikkeen, tulee ihan törkeän hyvää!! Katso resepti esim. Maikkarilta. Hunajan tilalle laitan sokeria tai esim. vaahterasiirappia.
    • Wokissa ”kanana” käytän tofua tai BeanBetterin thai-maustettuja härkäpapupaloja
  • Makkarakastike ja muusi (Muun makkaroista)
  • Tortillat, jossa ”lihana” ylempänä olevan ohjeen mukaan paistettu tofu, oumphia tai LikeMeatin kanaa, ja kasvisten ja salsan kaverina kasvispohjaista fraichea
  • Kasvissosekeitot, joita teen jatkuvalla syötöllä niin, että jääkaapissa on aina keittoa. Laitan keittoon esim. myskikurpitsaa, linssejä, bataattia, porkkanaa, varsiselleriä, lehtikaalia, sipulia, parsakaalia… Mitä nyt milloinkin sattuu kaapissa olemaan. Kasvissosekeitto on helppo tapa loihtia kaapista pois nahistumisuhan alla olevia kasviksia, olivatpa ne melkein mitä vain.
  • Aurinkokuivatulla tomaatilla tai paahdetulla paprikalla maustettu hummus, jota laitan aamupalaleipien päälle. Tähän löytyy monta reseptiä googlaamalla. Itse laitan mukaan tahinia, mutta en valkosipulia, koska minusta siitä tulee hummukseen liian läpitunkeva maku (vaikka yleensä pidän valkosipulista).
  • Savutofucarbonara. Teen sitä harvoin koska vatsani ei pidä pastasta, mutta se on niin hyvää, että sitä tulee aika ajoin tehtyä ihan vain herkuttelun vuoksi.

Perusainekset toistuvat resepteissä

Vegaanihaaste sai minut huomaamaan, että monissa keskenään tyystin erilaisissa resepteissä toistuvat samat ainekset. Niitä kun pitää aina kaapissa, voi loihtia melkein millaista ruokaa vain – eikä paljon muita aineksia tarvitse kaapeissa sitten hyysätäkään tilaa viemässä ja vanhenemassa. Vegaanihaasteen järkälemäinen reseptipankki löytyy tästä. Olen ihan älyttömän kiitollinen siitä, miten resepteissä yhdistyvät yksinkertaisuus, helppous ja herkullisuus. En itse ole mikään intohimoinen ruuanlaittaja joka jaksaisi kikkailla ja näprätä loputtomiin, enkä pidä sellaisista resepteistä, joita varten tarvitaan kymmeniä eri aineksia, joista suurin osa on niin outoja, ettei niitä saa sitten käytettyä mihinkään muuhun.

Tofussa, härkiksessä ja muissa vastaavissa on yleensä myös päivämäärää tosi pitkälle, mikä mahdollistaa sen, että niitä voi ostaa kaappiin kerralla kunnon läjän ilman pelkoa että ne ehtisivät mennä vanhaksi.

Tässä ainekset joita itse pidän kotona ja joista teen lähes kaikki ruuat nykyään:

Kuivakaapissa:

– Riisiä, couscousia, pastaa

– Iso pullo oliiviöljyä

– Maizenaa, ravintohiivahiutaleita (maistuvat ihan juustolta!), kasvisliemikuutioita

– soijapaloja ja -rouhetta

– Punaisia ja vihreitä linssejä (kuivattuna)

– Erilaisia mausteita, mm. paprika, broilerimauste, umami, curry, jeera, pippureita

– Pähkinä- ja siemensekoitusta

– Sipuleita, valkosipuleita, kurpitsoja, tuoretta inkivääriä

Pakastimessa:

– papumix-, herne- ja soijapapupusseja

– Oumphia

– Marjasekoitusta

Jääkaapissa:

– Runsaasti erilaisia kasviksia, mm. perunaa ja porkkanaa, paprikoita, lehtikaalia, ruusukaaleja, parsakaalia, varsiselleriä, kaalia jne

– Tofua, BeanBetter Thaita, välillä Muu-makkaroita

– Soijakastiketta, ketsuppia, srirachaa, tabascoa, nestemäistä savuaromia

– Appelsiinimehua

– Soijajogurttia ja -maitoa, maustettuja kaurakermoja

– Tahinia, currytahnaa

Säilykkeet:

– Kikherneitä

– Tomaattimurskaa, aurinkokuivattuja tomaatteja

– Jalapenoja

– Maissia, herkkusieniä

Tyypillinen wokkini valmistuu kutakuinkin näin:

  • Paistan ja maustan tofun kuten ohjeessa ylempänä.
  • Paistan pannulla öljyssä sipulin ja valkosipulinkynnet silputtuina, sitten lisään pilkottuja tuoreita kasviksia ja pakasteesta papuja tai herneitä. Tuoretta inkivääriä tykkään laittaa reilusti.
  • Valmistan erillisessä kattilassa hapanilmeläkastikkeen.
  • Valmistan erikseen riisin, couscousin tai nuudelit.
  • Kun kasvikset pannulla ovat valmiit, sekoitan niiden joukkoon aiemmin paistamani tofun ja lopuksi sekoitan joukkoon hapanimeläkastikkeen. Sitten kaikki on valmista!
  • Jos jotain jää yli niin sekoitan kaikki yhteen ja laitan jääkaappiin -> valmis ruoka seuraavalle päivälle.

Wokin lisäksi yksi arjen vakioresepti on iltapäivän välipalani. Siihen sotken yleensä juomalasiin hieman soijajogurttia, desin pakkasesta sulatettuja marjoja, kourallisen siemen-pähkinäsekoitusta ja usein myös ruokalusikallisen paahdettua pellavarouhetta.

Huomaamani kasvisruokavalion vaikutukset

Olen syönyt viime kesästä lähtien niin hyvin, etten voi millään väittää kokeneeni, että olisin jäänyt jostakin paitsi. Sekasyöjänä kokkasin ja söin laiskasti ja huonosti epäterveellisiä, tehotuotettuja lihoja ja esimerkiksi paljon pastaa – kotiruuassa menin yleensä siitä, mistä aita oli matalin. Se näkyi sekä voinnissa että painossa.

Nyt olen tullut uuden ruokavalion kanssa niin tutuiksi, ettei ruuanlaittoa tarvitse enää otsa hiessä miettiä vaan pystyn jo varsin vapaasti soveltamaan päästäni todella hyviä ja monipuolisia ruokia, kunhan vain kaapeista löytyy suurin piirtein kaikki ylempänä luetellut ainekset. Vegaanihaasteella oli siihen valtava vaikutus ja tykkäsin tosi kovin siitä, että päivän resepti lähetettiin aina whatsappiin. Nykyään kun kokoan kauppalistaa, niin silmäilen niitä whatsapp-viestejä ja käyn niistä läpi keskeisiä aineksia, jotka saattavat olla vähissä. Ruuanlaitto on rentoa ja kivaa, ja syömisestä jää hyvä olo ja mieli. Tuntuu hyvältä saada vatsa täyteen terveellisellä ruualla ilman, että kenenkään on tarvinnut kuolla sen vuoksi.

Jos menemme ulos syömään, niin valinta on yleensä pizza- tai hampurilaispaikka. Kotipizzasta saa hyviä vegaanisia pizzoja, kun ottaa täytteeksi seitania ja mitä sitten ikinä haluaakaan. Hesburgerin SoijaVeke on superhyvä hampurilainen, mutta en ole varma, onko se vegaaninen. Elämäni heittämällä parhaan kasvishampurilaisen olen toistaiseksi syönyt Manamansalon Portilla. Minulla ei ole vielä juuri kokemusta muiden kuin pikaruokaravintoloiden kasvisruokavaihtoehdoista tai siitä, ovatko ne yleensä sitten vegaanisia vai käytetäänkö niissä yleisesti esim. maitotuotteita.

Mies syö hyvällä halulla kotona tekemääni ruokaa ja santsaa yleensä niin, ettei seuraavalle päivälle paljoa jää, jos ylipäänsä jää mitään. Se tuntuu minusta hyvältä. Ruuan jälkeen olomme ei ole väsynyt eikä turvonnut, mikä oli ensimmäisiä aikoinaan huomaamiamme eroja.

Rahaa ei minusta kulu enempää kuin sekasyöjänäkään. Koska kasvisruokavalio oli minulle täysin uusi maailma, minun piti opetella tekemään ostoslistoja tosi huolellisesti jo kotona. Siinäkin säästyy rahaa, kun ostaa kerralla kaiken minkä tarvitsee ja pystyy ostamaan suunnitelmallisemmin ilman haahuilua pitkin kauppoja. Kasviksista suurin osa on lisäksi halpoja niin tuoreena kuin pakasteena, ja ostamalla niitä sesongin mukaan voi siinäkin säästää rahaa. Härkäpaputuotteet ja tofu maksavat kutakuinkin saman kuin vaikkapa broilerisuikaleet, 2–5 euroa tuotteesta riippuen.

Terveellinen ruoka ja pienentyneet annoskoot ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet myös painon putoamiseen. En tosin pysty sanomaan paljonko ruokavalio on painoa minulta kadottanut, koska keskikesällä jätin myös alkoholin pois elämästäni, millä varmasti on ollut suuri ja ehkä jopa suurin vaikutus, koska alkoholin myötä pois jäi myös hurja naposteluhimoni. Joka tapauksessa vuoden aikana painoa on hävinnyt 12 kiloa ilman, että olen laihduttanut tai ollut hetkeäkään nälkäinen.

Hiljattain kävin myös verikokeissa tsekatakseni, että kaikki on ok. Lääkärin mukaan tulokset olivat erinomaiset ja sain kehotuksen jatkaa samaan malliin.

Miksi sitten otsikkoonkin laitoin että ’melkein’ vegaani, niin siksi, että edelleen saatan ainakin Aurajuustoa silloin tällöin syödä vaikkapa tortillan välissä. Lisäksi joskus kun pitää löytää jokin hyvä matkaeväs, niin ainakin meidän lähikaupoistamme on vegaanista vaihtoehtoa tosi vaikea löytää – jokin juustoleipä on yleensä sitten ainoa vaihtoehto, ellei halua mennä pelkillä baananilastuilla tai vegaanisilla sipseillä. Maitotuotteet ovat siis se, missä edelleen jonkin verran lipsun. Aika näyttää, otanko jossain vaiheessa asiakseni alkaa olla tarkempi niiden kanssa. Latasin käyttööni Vegaaniskanneri-sovelluksen, mikä ainakin kaupassa on mainio apu tuotteiden valintaan tai valitsematta jättämiseen.

Osassa 2/2 kerron sitten siitä mitä kaikkea alkoholittomuus on elämässäni muuttanut tähän mennessä.