2021

Vuosi 2021 lähenee loppuaan. Meidän pienessä perheessämme on ollut aivan hyvä vuosi. Korona jatkaa edelleen, mutta osaan olla vain kiitollinen siitä kuinka vähän se on omaan elämääni loppujen lopuksi vaikuttanut. Perheessä kukaan ei ole joutunut kovin pahasti koronan vuoksi kärsimään, menettänyt töitä tai terveyttä, se on suuri onni. Nyt virus ehkä muunnos muunnokselta laimenee, toivottavasti – mielenkiintoista seurata sen kehitystä ihan jo biologiankin näkökulmasta.

Jos jotain on oppinut niin ainakin sen, ettei koronan ohimenoon voi kuvitella luottavansa, vaan asiaa on katsottava viikko ja kuukausi kerrallaan. Vielä kesällä oli ”ilmiselvää” että kun saa tuplarokotuksen ja koronapassin, niin ilman muuta pääsemme loppuvuonna Nightwishin keikalle juhlistamaan seitsenvuotispäiväämme. Mutta emmepä nyt sitten pääsekään. Joulun aikaan siirtelin hotellivarauksia uusille päivämäärille, toivottavasti keikka toteutuu uudella suunnitellulla aikataululla eikä siirry taas eteenpäin. Mutta jos siirtyy, niin sen mukaan eletään.

Minä en osaa potea katkeruutta viranomaisia kohtaan. Ei kukaan ole voinut harjoitella tällaista tilannetta varten. Jos itse olisin päättäjä tässä ajassa, olisin menettänyt mielenterveyteni varmaan heti ensimmäisen viikon jälkeen silloin lähes kaksi vuotta sitten, kun kaikki alkoi. Minusta ei siihen työhön olisi. Mutta pesen käsiä ja käytän maskia aina julkisissa tiloissa, ja haen ne rokotukset joita minulle suositellaan. Olenhan viime vuosina hakenut influenssapiikinkin säännöllisesti, jatkossa voisin aivan yhtä hyvin hakea koronapiikinkin niin kauan kuin tarvetta olisi, jos olisi ollakseen. En koe enkä näe siinä ongelmaa.

Itse asiassa mennyt vuosi on ollut terveydelleni varmaan elämäni paras. Toukokuussa aloin jättäytyä kasvissyöjäksi, enkä enää moneen kuukauteen ole syönyt lihaa, lintua enkä kalaa. Sen sijaan lautaset täyttyvät nykyään värikkäistä ja monipuolisista kasviksista ryyditettynä mm. härkäpapuvalmisteilla ja tofulla sekä erilaisilla kastikkeilla. Ruokavalio on muuttunut todella herkulliseksi, olen syönyt paremmin kuin koskaan eikä tunnu että olisin luopunut mistään. En osannut odottaa kuinka voimakkaasti kasvisruokavalio vaikuttaa myös korvien väliin – siinä missä ennen näin herkullista kanaa, kalaa ja possua, näen nykyään paloja ruumiista, menetetyistä elämistä. Elämistä, joita meillä jokaisella on vain yksi. Se tuntuu aika rajulta.

Kesän puolivälin jälkeen jätin myös alkoholin pois kokonaan. Sen suurin vaikutus oli ehkä se, ettei iltaisin ole tehnyt enää mieli ahmia epäterveellistä ruokaa ollenkaan samaan tapaan kuin ennen. Paino lähti laskuun kasvisruokavalion myötä, mutta alkoholin pois jättäminen petrasi hoikistumisen tahtia selvästi. Kaiken kaikkiaan kuluneen vuoden saldo on yhdeksän menetettyä kiloa sekä lehmän hännän lailla laskenut ahdistus, joka omalla kohdallani on ollut tipattomuuden suurin suora vaikutus. Jos olisin arvannut kuinka voimakkaasti alkoholittomuus oikeasti vaikuttaa ahdistukseni paranemiseen, olisin jättänyt sen elämästä pois jo vuosia sitten.

Tällä viikolla meillä on seitsenvuotispäivä. Seitsemän vuotta sitten uutenavuotena asuttiin Karigasniemessä, katseltiin ystävien kanssa ilotulitukset ensin Suomen puolella ja tuntia myöhemmin Norjan puolella Karasjoella. Meni päivä tai pari, kun jo asuimme yhdessä. Sitä aikaa on hauska muistella.

Tuntuu hyvältä, että meillä on yhteisiä unelmia jopa enemmän kuin silloin alkuaikoina. Olemme kokeneet paljon, asuneet eri paikoissa ja etsineet omaa tapaamme elää. Opetelleet tuntemaan paremmin sekä itseämme että toisiamme. Ihaninta on, että meidän omat tapamme elää onnellista elämää ovat hyvin samanlaiset. Kumpikaan ei haaveile suurista taloista, kalliista autoista, urakiidosta, ulkomaanmatkoista, lapsista tai menevästä elämäntyylistä lukuisine harrastuksineen ja rikkaine sosiaalisine suhteineen – sen sijaan molemmat nauttivat rauhasta ja stressittömyydestä, vapaudesta tehdä mitä milloinkin huvittaa ja elämästä, jossa ei olla jatkuvan paineen alla lainojen, menojen ja ihmissuhteiden puristuksessa. Olemme tyytyväisempiä vähempään – kodin ei tarvitse olla sisustuslehtikelpoinen eikä auton ylellinen – kunhan saamme nauttia rentoudesta, rauhasta ja vapaudesta. On valtava voimavara olla näin suurista asioista samoilla linjoilla puolison kanssa. Ja ylipäänsä se, ettei tarvitse elää leveästi (yli varojensa) ollakseen onnellinen, on suunnaton voimavara.

Kaamos päättyy viikon päästä. Nyt on kirkasta ja -21 astetta. Minulla on vapaa viikko – olin säästänyt tähän yhden viikon kesälomaa, koska Nightwishin konsertin piti tosiaan olla tällä viikolla. Mutta kun se nyt peruuntui, niin sitten tulikin vain rauhantäyteinen viikko kotona. Jonain päivänä saatamme käydä Rovaniemellä ja haaveeni on, että pääsisin kiinalaiseen ravintolaan (jos siellä ei ole liikaa ihmisiä). Jos kiinalainen on tukossa, niin sitten pitää varmaan tyytyä Hesburgerin autokaistaan. Viime viikolla kävimme Kotipizzassa ja vaikka se oli melkein tyhjä kun astuimme sisään, saapui sinne tilauksemme jälkeen kaksi bussilastillista turisteja, enkä osaa oikein nauttia ruuasta väentungoksessa.

On meillä muitakin suunnitelmia jo mielessä kuin matka Rovaniemelle. Saimme idean, että viettäisimme kesällä noin kuukauden ajan Salossa. Mies olisi lomalla ja itse tekisin ainakin osan aikaa töitä. Kunpa onnistuisimme löytämään ja vuokraamaan siksi ajaksi talon jostain maaseudulta, voisimme kokeilla kuinka rauhallista elämää siellä on mahdollista elää jossain Kiskon tai Suomusjärven perukoilla. Olemme tainneet viettää Salossa pisimmillään viikon yhteistä aikaa, eikä siinä ajassa ehdi oikein mitään. Haluaisin viedä miehen Ahvenanmaalle ja ehkä Utöön tai Jurmoon ja muutenkin näyttää hänelle rauhassa sellaisia paikkoja ja asioita, jotka minulle olivat tärkeitä omassa maailmassani etelässä. Nythän olemme eläneet kaikki yhteiset vuodet täällä hänen maailmassaan pohjoisessa, ja se on ollut ihanaa, mutta kyllä etelästäkin ihania juttuja löytyy.

Niin ja tietenkin majoitumme jonkin aikaa myös Kiteellä. Tietenkin!

Tulipa sekalainen yhteenveto kuluneesta vuodesta. Mutta sellaista se on, elämään kuuluu kaikkea sekalaista.

Toivotaan onnea ja hyvää mieltä alkavalle vuodelle.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: