Pakkaskelejä

Melko kylmä oli marraskuu, ja varsinkin joulukuun alku. Melkeinpä viikon ajan ehti pakkanen olla noin kolmessakympissä, nyt hieman lauhempaa, kohta kai hieman taas jäähtyy, sitten lauhtuu kunnolla. Mökin rakenteet ovat paukkuneet, takkaa on lämmitelty, ulko-ovea on vältetty turhaan avaamasta, kissakaan ei ole hinkunut ulos.

Kävelyllä olen kyllä käynyt joka päivä. Ihan hyvin sitä on kylmällä pärjännyt, minulla on vanha hyvä fleecekerrasto ja sen päällä riittää sitten paksu talvitakki ja verkkarit vaikka olisi yli 30 astetta pakkasta. Jalassa sukkien lisäksi villasukat ja Kuomat, käsissä lämpimät nahkatumput, kaulassa huivi, päässä pipo, kuulokkeet ja huppu.

Ensimmäinen puoli kilometriä on aina ollut hieman vilu, sitten on tullut mukavan lämmin loppumatkaksi. Huivi on kiva vetää nenän yli suojaamaan nokkaa ja poskipäitä. Kangashuivi on hyvä, ei mene karvoja suuhun kuten neulotusta huivista menisi.

Kaamos on käsittääkseni täälläkin nyt virallisesti alkanut. Auringon näkee joskus tammikuussa sitten, se tulee olemaan taas hieno hetki, se on joka vuosi.

Tänään taivas oli tasaisen valkoinen, ei inastakaan värisävyä missään. Eilen oli vaaleanpunaista ja -sinistä, kaunista, mutta niin kylmää, etten tullut illalla lähteneeksi enää tähtiä katsomaan.

Brittituristit ovat palanneet. Ollaan palattu siihen vanhaan tuttuun aikaan, kun kaupassa pitää käydä arkiaamuna kukonlaulun aikaan jos haluaa säästyä tungokselta, melulta ja etuilulta.

Mutta mikäpä siinä, onhan minulla arkivapaa joka viikko, käyn sitten silloin. Tofut, härkikset ja tuoreet kasvikset säilyvät onneksi jääkaapissa hyvin, niin ei sen puolesta tarvitse käydä kaupassa useammin kuin kerran viikossa. Autollekin se on hyvä, ei sitä viitsi turhan päin repiä käyntiin näillä pakkasilla, ja bensaakin säästyy, jääpähän roponen siitä säästöönkin.