Istun sohvalla juomassa rooibosteetä. Ulkona on vielä hämärää, mutta idässä taivaanranta alkaa hieman jo valaistua. Pakkasta on 22 astetta, takka lämmittää.
Mies tuli hetki sitten yötöistä ja on nyt nukkumassa. Kissa nukkuu kylpyhuoneessa lattialämmityksen päällä. Televisiossa on Avara luonto ja siinä manuleja.
Sohva on niin täynnä tyynyjä ja peittoja että näyttää kuin siinä asuisi joku.
Tiskit on laittamatta. Tänään on tiski- ja pyykki- mutta myös pizzapäivä.
Marraskuun viikot ovat muistuttaneet kamalasti toisiaan. Neljä päivää viikossa tietokonetta, töiden jälkeen lenkille, sitten ruuanlaitto ja televisiota, sitten nukkumaan. Yhtenä päivänä sentään ajoin Äkäslompoloon tekemään työpäivän saman katon alle ystävän kanssa, se oli piristävää. Viikonloppuisin ei olla tehty mitään eikä käyty missään kuin korkeintaan kaupassa. Ei keksi oikein mitään mihin tekisi tarpeeksi mieli lähteä tai ryhtyä, kun en ole lumi- enkä jouluihmisiä ja taivaskin on ollut pitkälti pilvessä tai sitten on ollut aivan hurja pakkanen. Bensa on niin kallista ettei raaski mihinkään ylimääräiseen liikkua, kaupassa sentään hengenpitimiksi on pakko käydä vaikka sinnekin on pitkä matka.
En voi sanoa pitkästyneeni, mutta huomaan jollakin lailla puutuneeni ja keskittymiskyky on huonontunut. Huomaan muistelevani vanhoja ja toisaalta haaveilevani tulevasta – hetkeen keskittyminen tässä tilassa ei tunnu onnistuvan.
Ei kai sen aina tarvitse onnistuakaan.
Kuukauden päästä on ohitettu talvipäivänseisaus. Sitten mennään kohti kevättä.
Joulukuussa on kaikenlaista. On reissua LKS:aan ja onneksi pian sen jälkeen vanhempien vierailu.
Sitten katsotaan muuttaako uusi koronamuunnos uudenvuodensuunnitelmamme. Meillä tulee vuodenvaihteessa seitsemän vuotta yhteistä elämää täyteen ja jotenkin erityisesti haluamme sitä juhlistaa ❤ Mitä ihanimmat suunnitelmat meillä jo onkin valmiina, mutta jos kohta enää ei koronapassikaan auta keikalle pääsemiseksi, niin sitten niitä suunnitelmia on pakko muuttaa.
Alla vielä muutama kuva tältä viikolta.
Saari avaruudessa 