Katseltiin tuossa eräänä iltana Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa, jossa parien oli aika lähteä häämatkalle. Oletettavasti koronasta johtuen (?) häämatkat suuntautuivat tällä kertaa Suomeen. Olipa ihanaa nähdä kotimaanmatkailua tällaisessa ohjelmassa, jossa yleensä aina on matkustettu ulkomaille!
Erityisen ilahtunut olin myös siitä, että hääparien matkakohteiden joukkoon oli valikoitunut niinkin triviaali paikka kuin Kristiinankaupunki – kuinka hienoa! Olisi varmasti ollut helppoa lähettää parit vaikkapa kaupunkilomille isoihin paikkoihin kuten Ouluun, Turkuun ja niin edelleen, tai vaikka Leville, mutta kohdevalinnat oli mielestäni tehty todella kivasti mielikuvitusta hieman käyttäen ja mukana oli paikkoja, jotka eivät suinkaan olleet itsestäänselvyyksiä.
Mietin joskus suomalaisia, jotka ovat matkustaneet ulkomailla mutta eivät koskaan ole käyneet Lapissa. Tai kuinkahan moni lappilainen ei ole nähnyt Saaristomerta?
Kannustaisin jokaista pienestä (miksei isommastakin) irtiotosta haaveilevaa huomioimaan ennakkoluulottomasti paitsi kotimaan, myös jopa ihan kotimaakunnan mahdollisuudet, jolloin karkaaminen yön tai parin minilomalle voi itse asiassa olla yllättävänkin helppoa vaikka keskellä syksyä tai talvea. Jos ajattelen vaikkapa kotimaakuntaani Varsinais-Suomea, niin kulkevathan lautat ja yhteysalukset saaristoon talvellakin – onneksi ehdin nauttia niistä useasti ennen muuttoa pohjoiseen! Ja täällä pohjoisessa saatamme silloin tällöin lähteä mökkiyöksi naapurikuntaan, pari kertaa olemme käyneet mökkeilemässä jopa vanhassa kotikylässämme.
Tästä kaikesta ajatuksenjuoksuni siirtyi ensitreffeistä muistoihin Napakymppi-ohjelmasta. Napakympissähän perinteisesti on kolme matkakohdevaihtoehtoa, joista kaksi on ollut ulkomailta ja yksi Suomesta. Jos pariskunnalle on osunut kotimaanmatka, sitä on tavattu pitää hieman… No… Jonkinlaisena häviönä. Tai ei nyt ehkä häviönä, mutta ainakin yleisesti ottaen toive on tuntunut olevan se, että arpaonni ”suosisi” ja kohdalle osuisi matka jonnekin etelän lämpöön ennemmin kuin vaikkapa Savoon tai Kainuuseen. Kuinka sääli! Miksi matka ulkomaille olisi automaattisesti parempi vaihtoehto kuin kotimaanmatka?
Olen lapsena ja nuorena matkannut Euroopassa paljonkin perheen mukana. Euroopassa, mutta myös kotimaassa. Vielä aikuisenakin (nuorempana) tykkäsin matkustella Pariisiin silloin, kun siihen oli rahallisesti ja lomallisesti mahdollisuus (ja siihen yhteen vuosittaiseen reissuun kaikki matkarahat sitten hupenivatkin). Häämatkallamme reilut viisi vuotta sitten kävimme Tromssassa – jos nyt olisi aika lähteä häämatkalle, saattaisin ehdottaa ennemmin vaikkapa Posiota, Hailuotoa tai Ilomantsia. Ei niin että Tromssassa olisi mitään vikaa, mutta kotimaassa on minulle enemmän tunnearvoa, minkä nykyään tiedostan.
Nykyään nimittäin näen ja koen asiat aivan toisin kuin ennen. Minulla ei ole minkäänlaista poltetta ulkomaille, sen sijaan tuntuu, että Suomessa on loppuelämäksi nähtävää ja koettavaa. Olen luvannut itselleni, että tulevilla pidemmillä reissuilla yövytään matkalla aina vähän eri paikoissa, niin näkee enemmän. Ei niin, että ajetaan joka kerta samaa reittiä ja yövytään samoissa mökeissä, vaan kuljetaan hieman mutkitellen ja etsitään pikkupaikkakuntien majoituksia. Eikä pidetä kiirettä, jos sitä ei oikeasti ole.
Kotimaanmatkailussa itse arvostan montaa asiaa enemmän kuin etelän lämpöä. Minusta on ylellistä saada olla yhtä aikaa kotona ja matkalla. Suomessa on kotoisa ja leppoisa olo, kun tuntee tavat, kielen ja kulttuurin – onhan sentään omassa kotimaassaan. Ei tarvitse jännittää mitään. Suomessa on myös turvallinen ja siten huoleton olo. On puhdasta ja kaunista, ja omaa rauhaa on helppo löytää. Nämä sekä monipuolinen ja kaunis luonto ovat asioita, joita itse arvostan ja joita haluan matkoillani kokea. Minulta puuttuu kaipuu niin vuorille, kaupunkilomille kuin aurinkorannoillekin. Haluan liikkua kotimaan luonnossa, nähdä ja kokea uusia paikkakuntia, rentoutua ja olla huoleton sekä kulkea tai olla kulkematta jonnekin kulloisenkin fiiliksen mukaan. Minulle Suomi antaa kaiken sen ja paljon enemmän. Mitä enemmän kotimaatani näen, sitä rikkaammaksi itseni koen – koen, että tutustun omiin juuriini sitä syvemmin, mitä paremmin Suomea tunnen.
Ja vaikka olen pienituloinen, niin ei Suomessa myöskään mielestäni ole liian kallista matkailla. Pitää vain hieman suunnitella kuinka lomansa viettää ja päättää, mihin haluaa panostaa ja mistä on valmis pihistämään. Meidän lomamatkoillamme yleensä syödään aika halvalla ja myös valitaan edulliset majapaikat silloin, kun tarkoitus on nimenomaan vain saada yöpyä jossain. Valitsemme majapaikat kuitenkin yleensä vesistöjen rannoilta niin, että vaikka mökit ovat vaatimattomia, on niissä silti ihana olla. Minulle mökin sijainti rannalla ja kiinnostavien kävelymaastojen äärellä on paljon tärkeämpää kuin mökin varustetaso.
Sitten taas kun tarkoituksena on juhlistaa jotakin ja hemmotella itseä, olemme valmiit maksamaan majoituksesta ja ruuastakin enemmän.
Tyypillisin edullinen majoitus meille on 40–50 euroa yöltä maksava mökki. Ne ovat pieniä ja niihin pitää tuoda omat sänkyvaatteet, mutta niitä yleensä löytää todella kauniilta ja rauhaisilta rantamaisemapaikoilta suht nopeallakin etsinnällä. Tällaisissa olen yöpynyt ympäri Suomea kaikkina vuodenaikoina, mm. Jurmossa, Hailuodossa ja Pudasjärvellä.
Sitten taas esimerkiksi Kitee-reissuillamme maksamme mielellämme majoituksesta vähän enemmän, koska kyseessä on aina hieman tavallista juhlavampi yhteinen matka.
Pienet yhden tai kahden yön kotimaanmatkat ovat ihania minilomia, joissa pääsee irroittautumaan arjen rutiineista ja nuuhkimaan itselle vieraampien paikkakuntien tuulia. Vaikka rakastan arkeani, niin kyllä pieni irtiotto silloin tällöin tuulettaa ihanasti päätä. On ihana heittäytyä hetkeksi lomatunnelmaan ja on mielenkiintoista kokea uusia paikkakuntia. Me olemme vuosien mittaan tehneet tällaisia reissuja muun muassa Simoon, Ylitorniolle, Pudasjärvelle, Rukalle, Hettaan ja Savukoskelle. Etelässä asuessa reissuni suuntautuivat usein Jurmon ja Utön saarille.
Itse siis näen kotimaan kohteet – jopa monet tunnin ajomatkan säteellä olevat paikat – ihanina mahdollisuuksina tuoda elämään raikasta sisältöä vuoden ympäri silloin tällöin. Elämä Lapissa ja sen mukanaan tuomat säännölliset reissut Suomen päästä päähän ovat saaneet minut hereille ja huomaamaan, kuinka uskomattoman kaunis kotimaa meillä on, ja kuinka siellä kannattaa matkailla sellaisillakin kulmakunnilla, joihin ihan ensimmäiseksi ei tulisi ajatelleeksi lähteä. Ja olen huomannut myös, että pieniä teitä ajelemalla näkee enemmän ja tekee mieli pysähdellä enemmän. Nelostietä posotetaan nykyään vain jos on aivan pakko, mitä onneksi yleensä ei ole. Vuosien varrella olemme oppineet nauttimaan matkanteosta ja himmaamaan tahtia, aiemmin ajoimme yksillä silmillä pohjoisesta etelään ja etelästä pohjoiseen.
Kaikkien näiden ajatusten myötä aloin oikein muistella, millaisia kaikkia pieniä ja isojakin seikkailuja sitä on viime vuosien aikana tullut Suomessa koettua. Nostan tähän nyt 13 tarinaa, jotka sijoittuvat eri puolille Suomea ja myös eri vuodenajoille. Koska kuka kumma väittää että kotimaassa kannattaa matkustaa vain talvella? Syksyn ja talven harmaudessahan pienet irtiotot ovat aivan parhaimmillaan, ja mökkilomassa on luksusta vaikka ulkona sataisikin vettä!
Saari avaruudessa 