Milloin Lapissa on ruska, revontulia tai räkkä? Lapin vuodenkierron vaiheet ja kuinka nauttia (tai selvitä) niistä

Etelästä käsinhän voi olla yllättävän vaikea arvella, että mitä pohjoisen perukoilla milloinkin on meneillään. Kun etelässä on vielä kesä, voi Lapissa syksy olla jo pitkällä. Keväällä Lapissa on valoisaa myöhään iltaan, kun etelässä on jo hämärä. Entä milloin niitä hyttysiä sitten on, ja milloin voi nähdä revontulia? Tässä joitakin omia kokemuksiani seitsemän vuoden ajalta. Toki on syytä muistaa, että Lapin maakunta on pohjois–eteläsuunnassa melkein 500 kilometriä pitkä, mikä vaikuttaa moniin asioihin. Omat kokemukseni ovat lähinnä Keski-Lapin vaiheilta.

Revontulikausi: elo-huhtikuu

Revontulia voi nähdä aina kun taivas vain on riittävän pimeä ja pilvetön. Jotkut sitkeimmät sissit jaksavat jo elokuun lopulla valvoa niin myöhään, että näkevät loimuja joskus yösydännä. Itse pidän kovasti nukkumisesta, joten omalta osaltani revontulikausi alkaa yleensä syyskuussa, jolloin ilta pimenee aikaisemmin eikä siksi tarvitse pimeää odotellessa valvoa niin myöhään.

Miten nähdä revontulia:

  • Hakeudu kirkkaalla ilmalla mahdollisimman pimeälle alueelle, pois esimerkiksi hiihtokeskusten, katuvalojen ja mökkikylien loisteesta.
  • Valitse paikka josta on esteetön näkymä pohjoistaivaalle. Revontulet ilmestyvät ensimmäiseksi pohjoiseen. Usein pohjoistaivaalle ilmestyy laaja revontulikaari, jota olen kuullut kutsuttavan Pohjan portiksi.
  • Odota että on tarpeeksi pimeää. Lämmin vaatetus ja eväät auttavat.
  • Sammuta valot ajoissa – kännykkä, otsalamput ynnä muut häikäisevät silmiä ja haittaavat revontulien katselua. Anna silmille vähintään 15 minuuttia aikaa tottua pimeään.
  • Jos haluat kuvata revontulia, käytä jalustinta ja useamman sekunnin valotusaikaa.
  • Muista nauttia myös tähtitaivaan kirkkaudesta Lapissa, vaikka revontulia ei näkyisikään.

Helpointa revontulien katseleminen on tietenkin talven sydänkuukausina, kun pimeä laskeutuu jo kolmen jälkeen. Itse olen katsellut niitä joskus jopa kauppareissulle ajellessa joskus kuuden maissa iltapäivällä. Hyviä revontultenkatselupaikkoja kannattaa bongata ympäri vuoden, jotta tietää mihin suunnata kun ennuste näyttää hyvältä.

Ruska: syyskuu

Ensimmäiset koivunoksat kääntyvät keltaiseen jo elokuussa, samoin soiden värimaailma alkaa vaihtua vehreästä okraan ja mustikanvarvut alkavat punertaa etenkin ylhäällä tunturissa. Varsinainen ruska kuitenkin ajoittuu syyskuun ensimmäisille viikoille. Varhaisimpia laajaan ruskaan tulevia kasveja ovat mustikka ja ruohokanukka, eli maaruska aloittaa ennen puiden ruskaa. Niitä sitten seuraavat riekonmarja, vaivaiskoivu, pihlaja, haapa ja koivu. Maitohorsmakin tulee upeaan ruskaan. Pisimpään ruska säilyy koivuissa, jotkut niistä pitävät kauan kiinni lehdistään (osa jopa ensilumeen saakka). Ruska ei ole joka vuosi samanlainen, joskus se on hienompi ja joskus vähemmän hieno. Tänä vuonna se on erinomaisen hieno.

Vinkkejä ruskaretkeilyyn:

  • Ruska-aikaan voi poimia puolukkaa ja ehkä vielä mustikkaakin sekä sieniä. Maistaa kannattaa myös kaarnikkaa ja riekonmarjaa. Hillaa ei ruska-aikaan ole enää tarjolla.
  • Porojen rykimä- eli kiima-aika alkaa ruska-aikaan. Hirvas, joka on kelonut sarvistaan nukkamaisen nahan pois, voi olla arvaamaton, joten sellaista eläintä ei kannata lähestyä.
  • Ruska-aikaan alkaa myös metsästyskausi, joten valitse aina päälle värikästä vaatetta kun suuntaat luontoon. Lapissa metsästystä tapahtuu myös kansallispuistoissa, muun muassa UKK-puiston tietyissä osissa.
  • Ruskaa kuvatessa kannattaa hyödyntää vastavaloa ja sumuisia aamuruskoja.
  • Hienoja päiväreittejä ruskaretkeläiselle löytyy muun muassa Pallakselta, Saanalta, Puljutunturilta ja Saariselältä. Rauhaa kaipaavalle kokeneemmalle tyypille hyvä kohde on vaikkapa Kaarestunturi. Omasta mielestäni paras ruskaretkireitti nousee tunturiin kauaskantoisiin maisemiin, mutta kulkee myös jonkinlaisessa metsässä. Esimerkiksi naavakuusikon ruskaluonto on todella kaunista, vaikka kuuset itse eivät ruskaan tulekaan.
  • Jos et halua nähdä ketään, niin hiljaisempia reittejä löytyy yleensä kansallispuistojen ulkopuolelta.
  • Särestöniemi Kittilässä on ihana ruskakohde.
  • Myös suot ovat äärimmäisen hienoja ruskakohteita, alla kuva Sodankylän Ilmakkiaavalta.

Ei tapahdu mitään -viikot: loka–marraskuu

Kyseinen nimi ei ole itse keksimäni, vaan tuollaisia viikkoja on kuulemani mukaan ainakin joskus vietetty Sallassa. Syyskuun lopulta marraskuulle tai jopa joulukuulle jatkuvat viikot ovat sitä aikaa, kun ruska on jo ohi, mutta kaamos tai ainakaan kunnon lumipeite eivät ole vielä tulleet eikä joulusesonki ole alkanut. Päivät käyvät lyhyiksi, pakkanen nipistelee, puut pudottavat viimeiset lehtensä jättäen maailman ruskeanharmaaksi. Vedet vetäytyvät jäähän mutta jää ei kanna vielä. Tämä on vuoden pimeintä aikaa, kun lumipeitekään ei valaise maisemaa vaan kaikki on sysimustaa suurimman osan vuorokaudesta. Marja- ja sieniaika on ohi, usein satelee. Kerta kaikkiaan mitään ei tapahdu, ja se on ihanaa. Mieli ja syke käpertyvät jonkinlaiseen kotoisaan ja hitaaseen talvitilaan. Ensilumi ja musta jää voivat tulla milloin tahansa, talvirenkaiden vaihdon kanssa ei kannata vitkutella.

Miten nauttia tästä ajasta:

  • Nyt on hyvä aika katsella iltaisin leffoja, lukea kirjaa, kuunnella musiikkia ja laiskotella täysin surutta oikein olan takaa.
  • Naavaisten vanhojen metsien tunnelma on ihanimmillaan loka–marraskuussa. Luonto on hiljainen, metsä tuoksuu, usein on harmaata, märkää ja pysähtynyttä. Myös soiden tuoksua ja tunnelmaa kannattaa käydä imemässä itseensä nyt, ennen kuin kaikki peittyy pitkiksi aijoiksi lumen alle. Soilla voi maistella karpaloita.
  • Edelleen kirkasta vaatetta päälle luontoon, metsästysajat jatkuvat.
  • Tämä on hyvä ajankohta opetella tähtikuvioita, koska on todella pimeää mutta ei vielä mahdottoman kylmä. Samoista syistä tämä aika sopii tähti- ja revontulikuvauksen leppoisaan harjoitteluun.
  • Loka–marraskuu on myös varsin hiljaista aikaa matkailijoiden suhteen. Silloin on hyvä käydä tutkimassa suosittujakin retkikohteita, jos ne haluaa kokea enemmän omassa rauhassaan. Itse kokisin esimerkiksi Pyhän Isokurun, Oulangan kanjonin, Sodankylän Pyhä-Nattasen, Muonion Särkitunturin ja Kilpisjärven Saanan juuri tänä ajankohtana, mieluiten ehkä vielä pikkaisen harmaana arkiaamupäivänä.
  • Itse tykkään hemmotella itseäni tähän aikaan vuodesta varaamalla mökin tai muun majoituksen jostain vähän kauempaa ja viettämällä siellä yön tai pari. Se on ihana miniloma syksyn ja talven välissä. Viime vuonna olimme Sotakosken mökillä Sodankylässä (vuokraus täällä) ja tänä vuonna menemme Sallaan.
  • Jos pidät pororuuista niin on hyvä tietää, että kauppojen porotuotevalikoimat yleensä kasvavat tähän aikaan vuodesta erotusten päätteeksi. Esimerkiksi sydäntä, kieltä ja maksaa on tarjolla sellaisissakin kaupoissa, joissa niitä ei aina ole.

Ensilumen saapuessa maailma valaistuu ja talvi alkaa. Joulusesongiksi saapuvat etenkin ulkomaiset turistit tunturikeskuksiin, joissa vilinää riittää.

Huom! Myö vapun jälkeen Lappi hiljenee toukokuuksi, se on hieman samanlaista väliaikaa kuin loka–marraskuu.

Kaamos: joulu–tammikuu

Kaamos on virallisesti se aika, kun aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Tämän ajanjakson pituus vaihtelee valtavasti sen mukaan missä ollaan – Lapin pohjoisimmissa osissa kaamos kestää melkein pari kuukautta, eteläisimmissä osissa sitä taas ei käsittääkseni ole virallisesti lainkaan. Toisaalta vaikka kaamos virallisesti päättyykin niin ei se aurinko sieltä taivaalle saman tien pompsahda, vaan sen näyttäytymistä voi joutua odottamaan kauankin, jos oikein vaarojen sylissä asuu. Viikkojen ajan päivä on vain haaleanoranssia, -keltaista ja -sinistä valoa.

Kaamoksen alettua lumi kyllä yleensä on jo maassa ja hanget tuovat paljon valoa. Kaamos on ennemmin sinistä kuin mustaa aikaa, ja iltapäivällä värimaailma taittaa usein purppuraan, violettiin ja pinkkiin. Kaamosaikana lumihanki ei yleensä kanna, vaan lumi on puuterilunta ja se upottaa. Jos lunta on kovin paljon, tekee se kulkemisesta maastossa hankalaa.

Miten selvitä tai nauttia kaamoksesta?

  • Kaamosaikaan kannattaa olla armollinen itselle. Yöttömän yön aikaan unet jäävät vähemmälle, kaamoksen aikaan nukuttaa enemmän. Kaamosaikaan on mukava keskittyä arkisiin puuhiin kuten lumitöihin, saunomiseen ja leffojen katseluun.
  • Ulkoilu kaamosaikaan on ihanaa ja sitä kannattaa harrastaa, koska kaamoksen värimaailma on hyvin kaunis ja ulkona mielikin tuulettuu, niin ei tule mökkihöperöksi. Tiellä pysytellessä ei tarvitse rämpiä (muista heijastinliivit). Tähtitaivas on upean kirkas jo viiden, kuuden jälkeen iltapäivällä, sitä kannattaa huomata katsoa.
  • Kaamosaikaan voi olla kovia pakkasia, mikä joskus aiheuttaa vaikeuksia autoiluun. Auto kannattaa laittaa roikkaan riittävän kauan ennen liikkeelle lähtöä. Pakkasella on syytä tiedostaa myös että jos käyttää käsijarrua, se voi jäätyä kiinni. Autossa kannattaa lisäksi olla lämmintä vaatetta ja varoituskolmio sen varalle, että jäät tienposkeen ja joudut odottamaan apua.
  • Lapissa on enenevissä määrin talvikävelyreittejä, joilla voi kulkea tavallisilla kengillä. Näitä löytyy esimerkiksi tunturikeskuksista ja niiden pituus vaihtelee. Myös jotkut suosituimmat reitit voivat pysyä tallautuneina talven yli. Ne ovat hyvä vaihtoehto päästä luontoon jos ei halua hiihtää. Luontokeskukset antavat tietoa kansallispuistojen reittien tilanteesta. Myös somesta kannattaa bongata ja kysyä ajantasaisia vinkkejä.
  • Kaamosaikaan valoisa aika on oikeasti tosi lyhyt. Jos haluat retkelle ilman pimeää, ole aamupäivällä maastossa jo heti ensimmäisen valoisalta vaikuttavan hämärän kajastaessa.

Kaamoksen jälkeen päivä alkaa pidentyä, ja pikku hiljaa mahtavat sinitaivaat palaavat joskus helmikuun kieppeillä. Olosuhteita maan pinnalla tämä ei juurikaan muuta valon määrän pois lukien, ei ennen kuin kevät on niin pitkällä, että hankikannon aika koittaa. Jos aurinkoa on kova ikävä kaamoksen aikaan, kannattaa kiivetä korkealle tunturiin, sieltä sen saattaa nähdä.

Hankikanto: maalis–toukokuu? Ehkä, tai sitten ei

Hankikanto on kenties epäluotettavin juttu koko Lapin vuodenkierrossa. Kaamoksen ja yöttömän yön voi katsoa kalenterista ja räkkä ja ruskakin tulevat yleensä aika luotettavasti edes jossain kohtaa, mutta hankikannon tulemisista ja menemisistä on hyvin vaikea tietää – ei sitä joka vuosi tule joka paikkaan ollenkaan ja jos johonkin tuleekin, niin ei välttämättä kaikkialle. Yleensä ylempänä tunturissa hanki kantaa paremmin kuin vaikkapa alhaalla metsässä, mutta hankiainen voi olla hyvin paikallista. Se, tuleeko sitä lainkaan, riippuu plussan ja pakkasen vuorottelusta. Olen kokenut seitsemän vuoden aikana keväitä, jolloin maastoon ei meinannut olla asiaa edes lumikengillä, sekä toisaalta keväitä, jolloin hankiaisen päällä on rauhassa saanut hyppiä tasajalkaa.

Hankikanto sijoittuu huhti–toukokuulle, ylempänä tuntureilla varmaan hanki kantaa jo maaliskuussa. Hankikannon aika on siitä mukavaa, että päivät ovat jo pitkiä ja valoa riittää pidempiinkin reissuihin. Tähtitaivaan ja revontulien kausi alkaa huhtikuun edetessä tulla päätökseensä, mutta hienoja kuutamoita kannattaa ihailla pitkälle kevääseen.

Hyvä tietää hankikannosta

  • Hankikanto on todella paikallista. Jos suunnittelet kevätvaellusta tai -retkeä kansallispuistoon, kysy luontokeskuksesta kohdereittisi ajantasainen tilanne niin tiedät mitä odottaa ja osaat paremmin valmistautua.
  • Hankikannon aikaan lumikengät ovat verrattomat. Usein hanki kantaa lumikenkää mutta ei tavallista talvikenkää. Lumikenkiä vuokrataan tunturikeskuksissa.
  • Hanki kantaa yleensä paremmin avoimella paikalla kuin metsässä. Oletan tämän johtuvan siitä, että aurinko pääsee päivällä lämmittämään avaraa paikkaa paremmin, ja yö sitten jäädyttää päivällä sulaneen hangen pinnan? En tiedä.
  • Hankikanto on yleensä parhaimmillaan aamulla, hangen kuori pehmenee päivän mittaan jos aurinko sitä lämmittää. Aamu ja aamupäivä ovat parhaat retkiajankohdat.
  • Lapissa on paljon lumikenkäilyreittejä, niistä kannattaa ottaa ilo irti. Toisaalta oikein hyvällä hankiaisella on mahtava päästä kulkemaan omia polkujaan, koska kaikkialle on yhtä vaivatonta kulkea. On hieno tunne kun voi vaivatta kävellä metrisen hangen päällä upottamatta.

Hankikannon jälkeen koittaa väliaika, jolloin maastossa on vaikea liikkua. Lunta on liikaa kävelyyn, mutta liian vähän lumikenkäilyyn tai hiihtämiseen, lisäksi maasto on oikein märkää. Silloin kannattaa käydä lintutorneissa ja seurailla kevättulvien kehittymistä.

Yötön yö: touko–heinäkuu

Kuten kaamoksen, myös yöttömän yön alkaminen ja loppuminen tapahtuvat aina päivämäärän mukaan. Toki toukokuussa jo lasketellaan niin iloisesti kohti yötöntä yötä, ettei asiaa tarkistamatta voi tietää, milloin se oikeastaan virallisesti alkaa. Yöttömän yön kestossa on suuria eroja eri paikkakunnilla, meillä se alkaa muistaakseni toukokuun lopulla ja päättyy joskus heinäkuussa.

Yöttömän yön aikaan aurinko paistaa läpi yön, ellei sitten ole pilvistä. Viimeiset lumet sulavat ja luonto alkaa nopeasti vihertää.

Miten nauttia yöttömästä yöstä:

  • Ennen juhannusta ei ole vielä juurikaan itikoita, silloin kannattaa retkeillä metsäisemmissä kohteissa, jos sellaisia on suunnitelmissa.
  • Yötön yö kannattaa kokea valvomalla yksi kirkas yö vaikkapa kesäkuun puolivälissä, jolloin saa olla itikoilta rauhassa ja nähdä yöauringon hyvin kirkkaana. Valvoessa voi tehdä vaikka retken suolle tai oleskella jossain tulipaikalla tai rannalla rauhassa fiilistelemässä.
  • Myös yöpyminen luonnossa tai vaikkapa lasi-igluissa on hyvä tapa päästä kokemaan yön eri vaiheet auringon paistaessa. Kesäkuun alku ei ole matkailusesonkia, ehkä silloin igluja löytää halvemmalla?
  • Yötön yö on loistavaa aikaa tehdä roadtrip. Ei haittaa vaikka reissu venyisi aamuun saakka, ja on maagisen hienoa saada ajella Lapin maisemien halki yöauringon paistaessa.
  • Hilla kypsyy Lapin kesän marjoista ensimmäisenä yöttömän yön loppupuolella.
  • Nukkujaa voivat auttaa pimennysverhot.

Räkkä: kesä–heinäkuu

Räkkäaikaan on paljon itikoita: hyttysiä, paarmoja ja mäkäräisiä. Itse en ole koskaan kokenut sitä kovin suureksi piinaksi, mutta toisaalta minulla ei taida olla varaa kommentoida, koska en saa pistoista enkä puremista mitään jälkiä. Toki ne minuakin ärsyttävät, joten olen päässyt kokeilun kautta löytämään konstit kuinka niitä voi välttää.

Räkkä alkaa yleensä juhannuksen jälkeen ja jatkuu joitakin viikkoja, kunnes pahin alkaa hiipua. Varsinaisen räkän jälkeen elo–syyskuussa tulevat vielä pikkiriikkiset mutta yllättävän inhasti purevat polttiaiset, joita voi olla pitkälle syksyyn. Polttiaiset ovat kuitenkin aika harmittomia verrattuna paarmoihin ja hyttysiin, jotka yrittävät tunkea kaikista naaman rei’istä sisälle.

Näin selviydyt räkkäajasta:

  • Liiku luonnossa paikoissa, joissa tuulee. Nyt on loistava aika huiputtaa tuntureita ja antaa tunturituulen pitää itikat poissa iholta. Tunturissa pystyn itse ainakin yleensä liikkumaan myös räkkäaikaan ilman pitkiä lahkeita tai hihoja, ja myrkkykin on usein vain varoilta mukana.
  • Paras keino suojautua itikoilta ovat pitkät lahkeet ja hihat sekä sääskilakki. Kannattaa varmistaa, että vaatekaapista löytyisi mahdollisimman ohuet ja ilmavat paita ja housut, joiden kanssa luonnossa voi kulkea ilman että pökertyy kuumuudesta.
  • Itse en kauheasti tykkää myrkyttää itseäni, siksi suosin ennemmin räkkää vastaan vaatettamista ja tuulen hyödyntämistä kuin myrkyttämistä. Thermacelliä en myöskään halua itse hengittää ja ilmeisesti siitä on haittaa myös monille muille eläimille (lähde).
  • Omaan makuuni paras sääskilakki on lippis, jossa on verkko. Lippa pitää verkon poissa naamasta, ja lippis pysyy päässä olematta koko ajan johonkin suuntaan vinksallaan.
  • Ota ilo irti Lapin ihanista hiekkarannoista ja ui! Esimerkiksi Kittilästä, Sodankylästä, Rovaniemeltä, Ivalosta ja Karigasniemeltä löytyy todella mainiot rannat.
  • Vältä metsään ja soille menoa tai sitten suojaudu kunnolla.
  • Räkkä ajaa porot tielle. Ole valppaana ja kärsivällinen liikenteessä. Poro ei hevin haluaisi lähteä tieltä, koska on niin räkästä rasittunut ja tiellä sen on edes hiukan helpompi olla. Jos poro ei meinaa väistää autoa niin koita ohittaa se varovasti. Auton edellä jolkottava poro yleensä kääntyy seuraavasta tiehaarasta pois edestä.

Matkailusesongit: joulukuu–toukokuu, ruska

Joulusta vappuun on Lapin matkailusesonki, joka näkyy etenkin matkailukeskuksissa, ei kauheasti muualla. Etenkin ulkomaiset matkailijat, jotka saapuvat lähinnä jouluksi ja uudeksivuodeksi, pakkautuvat tiettyihin keskuksiin. Uudenvuoden jälkeen hiljenee hetkeksi, kunnes saapuvat suomalaiset talvilomalaiset. Pääsiäisenä ja vappuna on tosi paljon väkeä. Kuitenkin Lapista on aina helppo löytää myös rauhaa, vaikka olisi kuinka terävä sesonkipiikki meneillään – pysyy vain poissa niistä matkailukeskuksista. Puolen tunnin ajomatkan päässä vaikkapa Leviltä voi olla jo niin syvää pysähtyneisyyttä ja hiljaisuutta, että saattaisi luulla olevansa ainoa ihminen koko maailmassa.

Uudenvuoden ja ennen kaikkea vapun jälkeen maailma hiljenee hetkeksi kuin veitsellä leikaten, käytännössä yhdessä yössä. Touko–kesäkuu on todella hiljaista aikaa, ennen kuin kesälomakausi alkaa juhannuksesta ja matkailijoita alkaa jälleen tulla. Ruska-aikaan on oma sesonkinsa muutaman viikon. Kesällä ja syksylläkin monilla matkailijoilla tuntuu olevan samat suosikkikohteet, kuten Kilpisjärvi, Inari ja Saariselkä, Levi, Ylläs sekä Pyhä. Väliin jää laajoja lähes autioita seutuja, sillä matkailukeskusten pinta-ala Lapin koko pinta-alasta on häviävän pieni.

Näin selviät matkailusesongeista (introvert edition):

  • Pysy poissa matkailukeskuksista jos se on mahdollista. Matkailukeskukset tunnistaa yleensä siitä että niissä on maankuulut laskettelurinteet, poikkeuksina Kilpisjärvi ja Inari, joissa myös riittää porukkaa sesonkeina.
  • Käy kaupassa arkiaamuna.
  • Retkeile siellä missä tilaa riittää ja vuokraa vaikka mökki jostain oikein kivan syrjäisestä paikasta vaikka jostain pikkukylästä kaukana kaikesta.
  • Pysy erityisen valppaana jouluna, uutenavuotena, hiihtolomaviikoilla, pääsiäisenä ja vappuna ettet erehdy menemään kauppaan tai tunturikeskuksiin. Joskus hyvä keino on ajaa lähimmän kaupan sijasta naapurikylän kauppaan, jos naapurikylässä on perinteisesti vähemmän matkailijoita.
  • Monilla kansallispuistojen reiteillä on väkeä kesällä ja ruskalla varsinkin viikonloppuisin. Jos se puistattaa, valitse reittejä kansallispuistojen ulkopuolelta. Retkipaikka.fi:stä löytyy vaihtoehtoja vaikka millä mitalla 🙂
  • Koita pitää mieli rauhallisena ja kiireettömänä myös liikenteessä.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: