Keskikesä & blogin uusi koti

Viime viikolla tuli nukuttua ensimmäiset yöt teltassa. Oma telttaelämäni on melko ylellistä – on monta patjaa ja sähkölämmitteinen peitto alla, niin ei takuulla tule kylmä ja teltta pysyy kuivana yöt läpeensä. Mutta kyllä siellä tunnelma aivan kohdillaan on, tuntuu kotoisalta ja jännittävältä käpertyä illalla teltan uumeniin ja uni tulee heti. Aamulla on jännä herätä ulkoa kantautuviin luonnon ääniin.

Yhtenä aamuna heräsin sydäriin kun vieressä joku lintu piippasi aivan yhtä kovaa ja tasaisesti kuin palovaroitin. Vaikka tajusin heti että se on lintu, oli kroppa ehtinyt räjähtää täyteen adrenaliinia ja syke oli aivan taivaissa hetken aikaa.

Toisena aamuna kuuntelin että joku puljaa rannassa. Luulin sen olevan hauki, mutta kun avasin teltan suun ja katselin mitä tapahtuu, huomasin sen olevan sittenkin telkkä. Joki oli täysin tyyni ja pystyin näkemään sukeltavasta linnusta pintaan nousevan kuplavanan, ennen kuin se pulpahti pintaan kuin korkki.

Säät ovat olleet todella kauniita. Pari sadepäivää ja muutamia yksittäisiä sadekuuroja, mutta muutoin ihanan aurinkoista ja myös mukavan tuulista niin, että pihalla pystyy hyvin olemaan. Räkkä ei koettele minua juurikaan, kun sääsket eivät käy kimppuuni yleensä kovinkaan pahasti, eikä minulle jää niiden pistoista jälkeä. Toki koitan aina huomioida ne pukeutumisessa, että käytän pitkiä hihoja ja lahkeita ja tarvittaessa sääskilakkia. Muistan vielä kuinka kesällä 2015 lähdin lenkille läheiselle metsäpolulle aivan kuin etelässä olisin lähtenyt. Sieltä tuli aika äkkiä lähtö… Ja opit ovat muistossa yhä tänä päivänä.

Keskiyö

Viime viikonlopun istuin melkein kokonaan tietokoneella – onneksi siihen osuikin sadesäitä – ja sain lopultakin valmiiksi urakkani siirtää vanhan blogini kaikki sisällöt tänne uuteen osoitteeseen. Vanhimmat jutut olivat vuodelta 2013, kun asuin vielä Salossa, ja postauksia taisi olla yhteensä noin 700. Siirsin jokaisen jutun kuva kuvalta ja kappale kappaleelta tänne. Vaikka urakka oli iso, oli se myös tosi palkitseva. Tuntui hienolta saada luoda blogille uusi ulkoasu ja uusi nimi ja samalla irtautua Bloggerista.

Vanhoja juttuja siirrellessä tuli niitä väkisinkin käytyä samalla myös läpi. Sieltä erottuivat hienosti esimerkiksi ne ajat kun aloin kiinnostua tähtitaivaasta ja pinnan alle menemisestä. Lisäksi kevät 2017 näytti olleen se hetki kun minulla alkoi mennä hermo Lapin talveen – sitä ennen en ollut talvea kirvannut, mutta sen jälkeen kyllä. Siihen vaikutti varmasti myös se että syksy tuli samana vuonna aikaisin, eli kesä jäi ihan tosi lyhyeksi.

Joka talvella myös tammi–huhtikuussa näyttää koti-ikävä etelään olevan pahimmillaan, kun taas kesän ja syksyn postauksista sellaista ei juuri ole aistittavissa. Oli myös jännä havaita että alkuvuosina Lapissa en ollut juurikaan dokumentoinut niitä hetkiä, kun perheeni on ollut täällä käymässä tai kun minä olen käynyt etelässä. Nykyään juuri nuo hetket ovat vuodenkierrossani todella tärkeitä ja dokumentoin ne huolella, koska ne ovat rakkaimpia muistoja ja haluan tallentaa ne visusti.

Kaiken kaikkiaan tunnelma blogissa tuntuu rauhoittuneen kaikkien näiden vuosien myötä. Elämästä ja ajatusmaailmasta on tullut rauhallisempaa ja hitaampaa. Se tuntuu hyvältä.

Juhannukseksi saamme vieraita etelästä ❤

Keskiyö Ounasjoella

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: